Junamatkailua

Lähdössä Malesiasta

Kuala Lumpurista matka jatkui kohti Bangkokia. Suoraa junaa kaupunkien välillä ei mene, vaikka luotijuna onkin ilmeisesti suunnitteilla. Luotijunaa ei tässä nyt kuitenkaan ehditty odotella, joten turvauduin taas aivan tavallisiin yöjuniin. Juna lähti Kuala Lumpurin Sentral asemalta, jonne olisi kätevimmin rinkan kanssa päässyt taksilla, mutta yhdeksän aikaan illalla ja rinkka selässä näytin juurikin siltä, että taksikuskit yrittivät kiskoa ihan tajuttomia hintoja, joten päätin taas kerran testailla eri joukkoliikennevälineitä. Ihan hostellin vierestä onneksi menikin sitten suora yhteys asemalle, matka kesti 5 minuuttia ja maksoi 0,25 euroa, joten skytrain olikin sitten loppujen lopuksi paljon kätevämpi vaihtoehto kuin taksit.
Ensimmäinen juna kesti noin 8 tuntia ja oli perillä taas kerran kuudelta aamulla. Hintaa matkalle tuli noin 13 euroa. Pysähdys oli Butterworth -asemalla Penang-saaren edustalla, mistä seuraava juna lähti iltapäivällä Bangkokiin.

Taas kerran sama vanha sisustus
 (onnittelen sisustussuunnittelijaa kuosin valinnasta)

Olin ajatellut aamupäivällä käydä nopeasti Penangin saarella, jonne oli suora 15 minuuttia kestävä lauttayhteys juna-asemalta. Asemalla ei kuitenkaan ollut matkalaukkusäilöä, joten rinkka piti raahata mukaan. Tämähän tietysti vähän hankaloitti aamupäivän suunnitelmia, mutta ajattelin, etten kuitenkaan viitsi kahdeksaa tuntia vain istua asemalla. Rinkka siis selkään ja lautalle.

Lautta vei saarella sijaitsevaan Georgetowniin, joka on pieni kaupunki täynnä historiaa. Rinkan kanssa kiertely oli hieman hankalaa ja näin jälkikäteen ajatellen olisin voinut pysähtyä saarelle muutamaksi päiväksi ja jatkaa matkaa myöhemmin. Kaupunki oli paljon siistimpi kuin Kuala Lumpur ja sielä myös luultavasti kävi paljon matkailijoita, koska mm. eurooppalaistyylisiä kahviloita ja ravintoloita oli melko paljon. Vanhat brittien aikaset rakennukset olivat myös paljon paremmassa kunnossa kuin Kuala Lumpurissa. Yritin ostaa seuraavaa junamatkaa varten ruokaa, mutta ruokakaupan löytäminen osoittautui todella hankalaksi. Samoin oli myös Kuala Lumpurissa sekä Borneolla. Kahdesta jälkimmäisestä löytyi kyllä pieniä 7-11 tyylisiä paikkoja, mutta isompia ruokakauppoja ei ollut missään. Olenkin tässä nyt pohtinut, että mistä helkkarista nämä ihmiset ostavat ruokansa?! Kaikki eivät millään voi elää omavaraistaloudessa tai käyttää vain pakallisia pieniä markkinoita, joilta löytyy lähinnä kalaa ja hedelmiä. Että ihan näin syvällisiä pohdin täällä..

Tältä näytti Georgetown

Rinkan kanniskelu siinä lämpötilassa ei oikein innostanut, joten palasin parin tunnin päästä takaisian asemalle odottamaan junaa. Juna oli Thaimaan rautateiden operoima ja hieman erilainen kuin Malesian junat. Kun lähdimme Butterworhistä, junassa oli kokonaiset kaksi vaunua veturin lisäksi. Molemmissa vaunuissa oli oma työntekijä, vähän kuin lentoemäntä, mutta junassa. Malesialaisten jälkeen oli myös mukava nähdä hymyileviä ihmisiä, joilla oli palveluasennetta. Aivan sama vaikka Thaimaassa hymyily vain kuuluuisi kulttuuriin eikä olisi aitoa, mutta on huomattavasti mukavampi asioida, kun kaikki eivät ole koko ajan naama väärinpäin kuten Malesiassa (Borneo poisluettuna).
Junassa sängyt olivat poistaitettavia, joten vaunu näytti melko tavalliselta päiväsaikaan. Matkaa Butterworthistä Bangkokiin on 1 130 kilometriä, mutta matka kesti 26 tuntia ja maksoi noin 27 euroa. Rajatarkastus tehtiin ennen Thaimaan rajaa Padang Besarin rajatarkastusasemalla, jossa myös pysähdyttiin pidemmäksi aikaa ruokatarjoilun takia.

Junavaunut päiväsaikaan (mukavan leveät penkit, joista sitten tulee mukavan leveät sängyt)

Rajatarkastusasemalla

Pöytiintarjoilu

Maisemia matkan varrelta

 Matka pääsi jatkumaan ja aina välillä Thaimaan puolella pysähdyttiin pienemmille asemille, joissa junaan myös jysäyteltiin kiinni lisää vaunuja. En tiedä pystyisikö sitäkin tekemään jotenkin vähän varovaisemmin, mutta joka kerta kun uusi vaunu lisättiin, juna tärähti niin että hampaat meinasivat irrota suusta ja juna liikahti varmaan kymmeniä metrejä. Illalla vaunun työntekijä tuli avaamaan penkit sängyiksi ja etenkin alasänky oli ihanan leveä verrattuna Malesian juniin. Nukuin erittäin hyvin, koska saavuimme perille vasta iltapäivällä kahden aikaan, joten ei tarvinnut huolehtia heräämisestä eikä siitä, että ajelisin vahingossa asemani ohi.

Vaunu kun sängyt avattiin

Aamulla, kun heräsin kaikki muut olivat jo ylhäällä ja sängyt muutettu takaisin penkeiksi. Naureskellen myöhäiselle heräämiselleni (11 aamulla, täysin normaalia!) työntekijä tuli laittamaan sänkyäni pois ja kysyi nukuinko hyvin. Malesian junien jälkeen Thai-juna tuntui ihan luksukselta, mutta tyyppi ei varmaan osannut odottaa, kun kerroin, että nukuin erinomaisesti, koska kaikki muut vaunussa näyttivät siltä, että olivat ehkä pari tuntia pystyneet nukkumaan huojuvassa vaunussa.
Tällaisina aikoina olen kyllä melko kiitollinen kyvystäni nukkua melkein missä tahansa. Bruneista palatessa merellä oli ollut joku valtava myrsky ja ihmiset olivat juoksennelleet oksentamaan ja kauhuissaan tarrautuneet penkkeihin, koska aallot olivat niin isoja, mutta itsehän nukuin täysin tietämättömänä asiasta koko kolmen tunnin lauttamatkan.

Bangkokiin saavuttiin siis 30.1., kaksi päivää sen jälkeen kun lähdin Kuala Lumpurista.

Perillä

Kuala Lumpur

Singaporesta otin junan Johor Bahru Sentral asemalle, joka oli ihan Singaporea ja Malesiaa erottavan salmen toisella puolella. Matka kesti ehkä kokonaiset 5 minuuttia. Pienistä teknisistä ongelmista johtuen jouduin odottamaan JBllä kuusi tuntia seuraavaa junaa Kuala Lumpuriin, vaikka olisin voinut ostaa yhden lipun suoraa Singaporesta Kuala Lumpuriin, mutta ei voi taas kaikkea tietää etukäteen eikä Malesian rautateiden nettijärjestelmä ollut ihan parhaimmasta päästä..

Junan odottelua

Rajatarkastus Malesiaan tehtiin jo Singaporen Woodlands -juna-asemalla, joten JBlle ei jäänyt mitään tekemistä eikä matkalaukkulokerikot hyväksyneet ruttuisia seteleitäni, joten en sitten saanut rinkkaakaan mihinkään, jotta olisin vähän päässyt katselemaan kaupunkia. JBllä koettiin myös kauhunhetkiä, kun kännykästä alkoi loppua akku eikä yksikään pistorasia toiminut. Asema oli täynnä valepistorasioita, joista ei sitten kuitenkaan saanut virtaa. Ihan kamala tunne. Yhdeltätoista illalla lähti sitten seuraava juna kohti Kuala Lumpuria. Matka kesti noin 7 tuntia eli olin perillä mukavasti kuuden aikaan aamulla. Olin varannut paikan makuuvaunusta, joka oli siis muuten ihan normaali vaunu, mutta istuinten tilalla oli sänkyjä ja verhot. Matka oli hiemen epätasainen ja varsinkin alasängyssä kaikki töyssyt ja kolina tuntui ihan kohtuullisen hyvin. Nukkumista vaikeutti myös se, että heräsin vähän väliä tarkistamaan kelloa, koska pelkäsin, että vahingossa ajelen oli asemastani, jos kukaan ei tule herättämään. Herätyskello kannattikin sitten laittaa päälle, koska aamulla konduktööri kyllä käveli käytävät läpi ja huuteli että Kuala Lumpurissa ollaan, mutta jos en olisi ollut jo valmiiksi hereillä, ei siihen huhuiluun kyllä olisi herännyt. Kaikki asiat huomioon ottaen junassa sai kuitenkin nukuttua ihan kohtuullisen hyvin. Kaikki tämä lysti kustansi huimat 11 euroa.

Väsynyt tunnelma JBllä ennen yöjunaa

Kaunis sisustus junassa

Hostellin check-in Kuala Lumpurissa oli ihan kamalan myöhään ja kännykästä oli akku loppu, joten ajattelin etsiä pistorasian ja ladata kännykkää vähän aikaa asemalla. Koska kello oli vasta kuusi aamulla, enkä ole mikään aamuihminen, nukahdi sitten sinne asemalle jollekin alueelle, jossa ihmiset odottavat juniaan. Luultavasti nukuin monta tuntia siinä kunnes yhtäkkiä herään siihen, että pelottavan näköinen nainen univormussa ja huivissa tuli herättämään minua. Luulin, että nyt ne heittää mut pihalle asemalta, mutta henkilökunta olikin vain huolestunut, että myöhästyn junastani kun nukun niin pitkään. Oli siis hyvä aika siirtyä hostellille.

Malesiassa ja Kuala Lumpurissa myös on aika pitkä Brittiläinen historia. Yhtenä päivänä lähdin vähän tutkimaan vanhaa keskustaa ilman mitään suunnitelmia mennä minkäänlaiselle museokierrokselle. Olin jonkun vanhan rakennuksen edessä sitten siinä pohtimassa pääseekö sinne sisälle kunnes yhtäkkiä kaksi ovivartijaa tulee ja suunnilleen taluttaa sisään. Sisällä oli joku näyttely Malesian maailmanperintökohteista. Koska näyttely oli ilmaisen enkä kehdannut enää lähteä, ajattelin, että kai sen voi sitten samalla kiertää läpi. Menin sisään ja yhtäkkiä toinen ovivartijoista juoksee perääni. Tyyppi tarjoutuu ottamaan kuvia kun poseeraan joka helkkarin tavaran edessä ja sitten vielä piti ottaa selfie yhdessä tyypin kanssa. Pääsin vihdoin näyttelyn loppuun, mutta sitten samat vartijat ohjaavat minut suoraan seuraavaan näyttelyyn, joka kertoin Malesian itsenäistymisestä eikä sitäkään voinut sitten välttää. Ilmeisesti vartijat olivat vain epätoivoisia saamaan kenet tahansa käymään näyttelyissä, joten kuka tahansa turistin näköinen napattiin kadulta sisään.

Sultan Abdul Samad Building

Kuala Lumpurin kolme ikonisinta rakennusta, Petronas-kaksoistornit,
KL Tower ja Sultan Abdul Samad Building

Kuvio katukiveyksessä

Dataran Merdeka eli itsenäisyysaukio, paikka, jossa brittien lippu laskettiin ja Malayan (myöhemmin Malesia)
lippu nostettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1957

Kävin myös hostellissa tapaamani saksalaisen kanssa KL Towerissa, josta oli aika hyvät näköalat kaupunkiin. Torni on kuitenkin jäänyt vähän Petronas tornien varjoon, vaikka sen näköalatasanne onkin korkeammalla kuin Petronas tornien eli näkymien pitäisi olla paremmat. Tornissa oli kaksi näköalatasannetta, joihin kumpaakin piti maksaa erikseen. Halvempi oli lasitettu ja kalliimpi oli avonainen. Hintojen perusteella en yhtään ihmettele, miksi tornin kävijämäärä on niin alhainen. Ei kukaan halua maksaa 25 euroa siitä, että pääsee hissillä ylös ja alas avoimelle näköalatasanteelle. Päätettiin sitten, että mennään vain sille umpinaiselle tasanteelle. Saksalaisen kanssa oli muutenkin mielenkiintoista vähän vertailla kokemuksia, koska tyttö oli ollut syksyn vaihdossa Hongkongissa, joka on samalla tavalla Itä-Aasiaa kuin Koreakin, mutta silti niin erilainen.

Maisemia KL Towerista

Petronas-kaksoistornit nähtynä KL Towerista

Kuala Lumpurissa on monta eri päällekkäistä joukkoliikennejärjestelmää, on busseja ja ilmaisia busseja ja monorailia ja skytrainia ym. Eri jutuista on kuitenkin vaikea vaihtaa seuraavaan eikä kukaan ilmeisesti oikein tiedä, mikä menee minnekin tai millä johonkin tiettyyn paikkaan pääsee. Olin matkalla kiinalaiseen Thean Hou -temppeliin ja minulle annetiin ainakin neljät eri ohjeet kuinka sinne pääsee. Lopulta päätin vain ottaa taksin, koska jos hinnan saa neuvoteltua se ei ole kovinkaan kallista. Temppeli oli aika tyhjä, ei muita turisteja ja piha oli ihan rakennustöiden vallassa. Kaikki kukkapenkkejä laitettiin ja patsaita pestiin ja aitoja kunnostettiin. Pääsin kuitenkin sisään, mutta sielläkin oli kuumeinen valmistelu menossa; kiinalainen uusi vuosi olisi kolmen viikon päästä.
Thean Hou -temppeli on omistettu (nimensä mukaisesti) Tian Hou -jumalattarelle eli taivaalliselle äidille. Temppelissä oli myös Guan Yin ja Shui Wei Sheng Niang -jumalattarien patsaat. En oikein ottanut selvää, että minkä uskonnon temppeli oli kyseessä, koska joka paikassa vain luki, kiinalainen temppeli eikä se mielestäni ole vielä uskonto. Selvittelyn jälkeen tulin siihen tulokseen, että kai se Taolainen temppeli oli, mutta Kiinassa ja Itä- ja Kaakkois-Aasiassa muutenkin kaikki nämä uskonnot menevät vähän sekaisin ja niihin uskotaan ihan ristiin ja rastiin.

Valmistelut käynnissä

Päätin kuitenkin myöhemmin testailla Kuala Lumpurin ilmaisia bussilinjoja ja ajella KLCC alueelle, jossa sijaitsi suuri ostoskeskus Suria KLCC ja Petronas tornit. Alue oli paljon hienompi kuin Chinatown, missä hostelli sijaitsi ja se oli ilmeisesti tämmöinen yrityslähtöisesti kehitetty toimisto- ja shoppailu alue. Istuin siinä Petrona-tornien ulkopuolella ja odottelin, että aurinko laskisi, jotta tornien ulkovalot menisivät päälle. Varmaan vartin sisällä jouduin ainakin 10 yhteiskuvaan ihan täysin tuntemattomien kanssa. Aluksi luulin, että he pyytävät ottamaan kuvat heistä kaverin kanssa, koska muuten on vähän vaikeaa saada torneja ja koko porukkaa kuvaan, mutta näköjään minun pitikin mennä tönöttämään niihin kuviin. En oikein ymmärrä, että kun nää ihmiset menevät kotiin ja näyttävät lomakuviaan niin sitten siellä on yhteskuva jonkun toisen turistin kanssa, jota ne ei edes tunne!

Laattoja Islamilaisen taiteen museon ulkopuolella

Kuala Lumpurista löytyi myös islamilaisen taiteen museo, joka oli lähellä Taman Tasik Perdana -puutarhoja. Päätin yhdistää molemmat ja lähteä kävelemään paikalle. Matkan ei pitänyt olla kovin pitkä, mutta Kuala Lumpur ei ole mikään kävelijöille suunniteltu kaupunki ja matka osoittautui aika monimutkaiseksi. Asiaa ei helpottanut se, että oli perjantai ja kaikki olivat juuri siihen aikaan rynnistämässä perjantairukoukseen, joka on ilmeisesti viikon tärkein homma. Islamilaisen taiteen museo oli hieno ja hyvin tehty, mutta kun ulkona on +34 astetta ja sitten sisällä ilmastointi on päällä ja lämpötila lähentelee -15 niin se hieman vähentää vierailun miellyttävyyttä. Ymmärrän, että ilmastointia pidetään päällä, mutta en tajua miksi se täällä päin maailmaa tarkoittaa aina sitä, että pitää sitten vetää päälleen villapaita ja pipo ja toppahousut ym. muut lämpökerrastot.
Puutarhat olivat ihan kivat, mutta koska olin juuri tullut Singaporesta, missä on varmasti maailman hienoimmat puutarhat, oli standardit nyt vähän korkealla eikä Kuala Lumpur todellakaan yltänyt samalle tasolle Singaporen kanssa.

Viimeisenä päivänä kävin vielä Batu Caves -luolassa, joka on hindujen pyhä paikka. Luolat sijaitsivat 13 km kaupungin ulkopuolella, joten nyt oli pakko kokeilla sitten paikallisjunaa/metroa mikäolikaan. Edestakainen lippu maksoi huimat 1 euron ja juna oli uusi, mutta aivat tajuttoman hidas. Kun pääsin paikalle luulin, että alue oli ihan tajuttoman turistinen, koska siellä oli kaiken maailma kojuja ja tivolia ym. pystytysvaiheessa. Kävi kuitenkin ilmi, että parin viikon päästä olisi jokin Hindujen juhla, jota varten näitä kaikkia hommia täällä pystytettiin eli normaalisti siellä ei siis pitäisi olla tällaista touhua.
Isoimpaan luolaan piti kiivetä noin 300 porrasta, mikä ei Brunein sademetsäreissun jälkeen tuntunut enää miltään. Ulkopuolelle oli pystytetty noin 40 metriä korkea kullattu patsas, mutta en ikinä päässyt selville ketä patsas esitti. Hirvitti vain nähdä patsaan korkeus, koska Bruneissa canopy walkway oli ollut 40 metriä korkealla ja patsasta katsoessa muistin taas sen kamalan tunteen kun metallitelineet huojuivat allani.
Portaat olivat täynnä apinoita ja turisteja kehotettiinkin varovaisuuteen, koska ilmeisesti apinat olivat kovia varastamaan kaikkea irtotavaraa kuten juomapulloja ja koruja. Alueella myös myytiin apinoille ja puluille tarkoitettuja pähkinöitä ja jyviä ja eläimiä sai ruokkia, mikä oli mielestäni maailman idioottimaisin idea. Apinat olivat valmiiksi jo kerjäämässä ja häiriköimässä ihmisiä ja pulujakin paikalla oli aivan tajuttomasti ja sitten niitä vielä kannustetiin syöttämään. Kun jyviä otti käteensä tai heitteli maahan, pulut kerääntyivät kamalaksi parveksi ja tulivat päälle istumaan ja sitten jonkun kakarat vielä juoksivat parven läpi ja lintuja oli ihan kaikkialla. Ihan apokalyptinen tunnelma, kun piti suunnilleen maahan heittäytyä ja maastoutua, jos ei halunnut jäädä lintujen keskelle.

Sisällä luolissa ei ollut sinänsä mitään ihmeellistä. Seinillä oli hindujen jumalien patsaita ym. muuta asiaan kuuluvaa, mutta muuten paikka oli vain iso luola, jonka pohja oli betonoitu ja joka oli pystytetty täyteen kaiteita, jotta ihmismassat saataisiin pidettyä järjestyksessä ja tämä tietenkin vähän häiritsi luolien luontaista kauneutta. Tällä kertaa paikalla oli melko vähän ihmisiä, mutta ilmeisesti kohta koittavan festivaalin aikaan paikka olisi aivan tupaten täynnä. Luolien läheisyydessä oli myös muita temppeleitä ja pienempiä luolia, joihin tarjottiin kierroksia, mutta niistä olisi pitänyt maksaa ja sakasalainen oli varoittanut, että niissä luolissa ei ole kertakaikkiaan mitään nähtävää, joten päätin jättää väliin.

Puluja!

Portaat luoliin

Lisää puluja!

Kytiksellä

En pitänyt Kuala Lumpuria mitenkään erityisenä kaupunkina ainakaan omien kokemusten perusteella. Olen aika varma, että jokaisessa paikassa/kaupungissa on jotain, mikä tekee siitä erityisen, mutta en vain itse löytänyt sitä täältä.