Midterms

Ihan nyt alkuun pieni huomautus. Ilmeisesti kaksi viikkoa sitten Koreoiden rajalla tapahtui jotain. Jotain ammuskelua merellä tms. En olisi ikinä kuullut koko asiasta ellei muutamakin tyyppi olisi Suomesta ilmoittanut, että siellä on sota käynnissä. Ei ole. Tuolla varmaan ammuskellaan lähes joka päivä ja se on ihan business as usual. Kukaan ei huomaa ja jos huomaa niin ketään ei kiinnosta. Eli ei sotaa, paniikkia, hätäännystä, nousevia jännitteitä tai mitään muutakaan eikä ole senkään jälkeen kun taas seuraavan kerran ammuskellaan.

Viimeiset kaksi viikkoa on mennyt midterm kokeiden parissa. Ensin viikko lukiessa, sitten puoli viikkoa kokeita ja nyt taas pitkä viikonloppu, koska kokeet loppuivat jo keskiviikkona. Vapaista huolimatta päivät on saanut hyvin täytettyä kouluhommilla, koska tässä on nyt pitänyt tehdä jos jonkinlaista esseetä ja harjoitusta ja ryhmätyötä ym. Täällä olen jotenkin löytänyt opiskelumotivaation uudestaan ja kokeita edeltävällä viikolla istuin joka ilta lukemassa kahvilassa, parhaimmillaan 10 tuntia. Kaksi kokeista oli monivalintaa, oikein/väärin kysymyksiä ja termien selityksiä sekä yksi karttatehtävä. Ei siis todellakaan mitään, mihin olen Suomessa tottunut. Turismimaantieteen kokeen tein mm. 5 minuutissa. Viimeinen tentti oli kuitenkin jo vähän tutumpaa eli essee ja termien selityksiä, mutta tähänkin professori antoi kolme mahdollista esseeaihetta valmiiksi ja listan termeistä, joista sitten tulisi 10. Tämä siksi, että tentti oli englanniksi ja täällä enkun taso on niin huono, että ilmeisesti olisi ollut kohtuutonta vaatia korealaisilta esseetä englanniksi ilman ennakkovalmistelua.
Kokeiden loputtua en oikein voinut uskoa, kuinka paljon kokeista oli vouhotettu ja kuinka epätoivoisina korealaiset olivat opiskelleet. Itselläni on muistaakseni viimeksi yo-kirjoituksissa ollut monivalintatehtäviä. Tietysti kun täällä aina täydellisyyteen pyritään niin ne täydet pisteet voi olla aika vaikea saada ja siksi täällä kokeisiin valmistaudutaan kellon ympäri, mutta oman opiskelun tavoitteena ei ole oikein ikinä ollut saada A:ta tai 100 % kaikesta, koska sillä ei loppujen lopuksi ole niin paljoa merkitystä Suomessa. Täällä kuitenkin voi ilmieisesti saada rahallista tukea tai esimerkiksi asumisen ilmaiseksi, jos sattuu olemaan todella hyvä, joten ehkä ihan ymmärrettävää. Koulutus on kuitenkin täällä melko kallista ja usein lasten laittaminen hyviin yliopistoihin vaatii paljon resursseja vanhemmilta. Kaikesta huolimatta mielestäni kokeista panikoitiin hieman liikaa. Osa voi myös johtua erilaisista opiskelutavoista. Ehkä Suomessa jotenkin painotetaan enemmän asioiden ymmärtämistä ja soveltamista kuin yksityiskohtien ulkoamuistamista. Lukeminenkin toteuteaan hieman eri tavalla kuin Suomessa. Ei ole ollenkaan erikoista nähdä ihmisiä nukkumassa kirjastojen lukutiloissa, kahviloissa tai yliopiston sohvilla, koska luultavasti tyypit on lukeneet koko yön. Sitten luennoille tullaan nukkumaan ja illalla yritetään jatkaa läpi yön muutaman tunnin nokosten jälkeen. Ei mitään järkeä.

Näin täällä opiskellaan

Ihan asuntolan vieressä on aivan mahtava pieni kahvila, jonne useimmiten suunnistan tekemään kouluhommia ja lukemaan. Kahvilan pitäjä tunnistaa naaman jo aika hyvin, koska tosiaan saatan istua monia päiviä putkeen kahvilassa ja välillä vain käydä syömässä muualla. Tänään rynnistin paikalle heti aamusta, lähdin iltapäivällä tapaamaan ihmisiä, menin takaisin, kävin syömässä ja menin taas ja lähin vasta sulkemisaikaan. Ilmeisesti tämä kaikki on kannattanut, koska sain ilmaisen suklaamuffinsin ja omistaja tietää muutenkin jo aika hyvin, mitä tilaan. Sadepäivinä omistaja lainasi meille myös sateenvarjot, jotta pääsimme kuivina syömään. Rakastan kahvilakulttuuria täällä muutenkin. Noin neljällä eurolla saa aivan tajuttoman ison muffinsin ja haudutettua teetä. Kahviloissa voi istua vaikka kuinka pitkään eikä kukaan katso pahasti vaikkein moneen tuntiin ostaisi mitään. Tietokoneille on pistorasioita joka paikassa ja jos laturi on unohtunut kotiin, kännykän voi hyvin antaa kassalle lataukseen. Kouluhommien teko ei tunnu ollenkaan niin masentavalta, kun ei tarvi jäädä asuntolaan jumittamaan tai istua hiljaa kirjaston lukutilassa. Tällaisia paikkoja Suomeenkin kiitos.

Tehokasta on

Meidän pikku suomalaisporukan naamat tunnistetaan nykyään tehokkaasti myös kampusta lähellä olevassa baarissa. Pöytään kannetaan jatkuvasti naposteltavaa ja viimeaikoina myös ilmaista ruokaa. Kerran työntekijät kysyivät, mistä tulemme ja seuraavan kerran baarissa soikin sitten Porilaisten marssi ja Maamme-laulu. Täällä lojaaleja asiakkaita todellakin arvostetaan :D Mutta mikä näissä paikoissa on käydessä, kun molemmat ovat niin täydellisiä. Baari operoi mielenkiintoisella periaatteella, joka ei varmasti ikinä toimisi Suomessa. Yhdellä seinustalla on pitkät rivit kylmäkaappeja, joissa pulloja pidetään. Pöydissä on pienet ostoskorin tapaiset, joiden kanssa kaapeille sitten mennään ja haetaan juomaa. Lähdettäessä tyhjät pullot kerätään koriin, kannetaan kassalle ja maksetaan. Valikoima on todella laaja, on oluita ympäri maailmaa ja myös muutama siideri ja muita vähän erikoisempia juomia. Erikseen tilaamalla löytyy myös Absolut ja Finlandia vodkaa. Yleisesti täältä kun on aika vaikea löytää muuta kuin korealaisia oluita, jotka ovat eurooppalaiseen makuun ilmeisesti aika laimeia, ja sitten tietysti sitä sojua.

Tehokkaasta opiskelusta huolimatta midtermien jälkeen piti vähän päästä kuitenkin irtautumaan ja suunnistettiin sitten Myeong-dongille shoppailemaan. Vaatteiden ostaminen on melkoinen haaste täällä, koska koot ovat mitä ovat. Yliopiston lähellä on paljon pieniä vaatekauppoja, mutta niistä pystyy ostamaan vaatteita vain, jos on kokoa xxs eikä mitään tarvi sovittaa (ei ole sovituskoppeja). Kenkäkauppojakin löytyy, mutta naisten kengissä isoin koko on yleensä 250 mikä vastaa noin 38 kokoa. Vähän isommille apajille on siis pakko suunnistaa ja sitä Myeong-dong todellakin on. Alue on tietysti yleensä aivan tupaten täynnä turistien takia, mutta eipä tässä valinnan varaakaan paljoa ole eli sekaan vaan. Myeong-dongilta löytyy mm. H&M, japanilainen Uniqlo, Zara, Mango ja Forever21, jotka ovat aikalailla ainoita vahtoehtoja, jos vaatteita haluaa löytää. Kenkien kanssa tilanne on kuitenkin huonompi. Juoksukengät onnistuin löytämään, koska lenkkareissa ei haittaa, jos joutuu ostamaan miesten kengät, mutta mitään muuta onkin sitten todella vaikea löytää. Jotkut syyskengät tässä olisi tilauksessa, mutta luultavasti pitää eurooppalaisiin tai amerikkalaisiin nettikauppoihin nyt siirtyä ellen jaksa vielä tehdä jokaisen kaupan läpikotaista haravointia. Ongalmaksi muodostuu myös englannin huono taso; kun astuu kauppaan, myyjillä on taipumus kaikota johonkin pakoon eli yritä siinä sitten kenkiä ostaa, kun sovitettavat parit pitää yleensä juurikin niiltä myyjiltä pyytää. Viimeinen vaihtoehto on ostaa Converset, jotka täältä muuten saisi huomattavan halvalla, mutta en ole ikinä kyseisitä kengistä pitänyt (omissa jaloissani), joten se on kyllä sitten ihan viimeinen hätäkeino.
Aika monen jutun kanssa täällä joutuu kuitenkin toimimaan periaatteela beggars can't be choosers.

Jotain tarttui silti mukaan (ei ole kaikki minun)

Pitkiä viikonloppuja

Tältä on nyt sitten näyttänyt viimeiset kolme viikkoa:

Alkuviikosta sain tietää, että keskiviikosta perjantaihin yliopistolla järjestettäisiin jonkinlainen kampusfestivaali. Koska kukaan ei selittänyt mikä jutun pointti on, mitä siellä tapahtuu ja milloin tai mitä siellä pitäis tehdä, oli koko juttu melkoinen mysteeri. Mitään mainontaahan asiasta ei ollut englanniksi saatavilla... Keskiviikkona kun menin luennoille kävi kuitenkin selväksi, että kampusfestari tarkoittaa ilmeisesti sitä, että opiskelijajärjestöt ym. ryhmät pystyttävät ympäri kampusta kojuja, joissa myydään ruokaa, käsitöitä ja useimmiten alkoholia. Keskellä päivää siis, yliopiston alueella ja ilman mitään huolia mistään anniskeluluvista. Jokaiselle vaihtarille on täällä määrätty oma buddy student, joka vastaa vähän esim. Turun kv-tuutoreita. Minun buddy ja hänen kaverinsa sekä heidän buddynsa kutsuivat minut sitten illaksi iloiseen aasialaiseen seuraan (Singaporesta Japaniin kaikki edustettuna) ja nauttimaan festarin iltaohjelmasta. Illalla luentojen jälkeen kampuksen urheilukentällä, joka muistuttaa hieman amfiteatteria, oli opiskelijoiden järjestämää ohjelmaa, esityksiä ja konsertteja. Korealaiset pelasivat lavalla jotain pelejä, mutta en tajunnut yhtään mistä on kyse. Esiintymässä oli myös ilmeisesti cheerleadereita muutamasta eri yliopistosta, mutta itse olen kyllä tottunut ihan erilaiseen cheerleadingiin. Esiintyjillä oli päällä semmoiset ihmeelliset uniformumekot ja korkeakorkoiset saappaat ja he lähinnä heiluttelivat lippuja ja käsiään. Hyvin vaikea kuvailla semmoista.. Artistejakaan en tuntenut, mutta yleisö kiljui ja ihmiset rynnistivät katsomosta lavan eteen hyppimään. Tunnistin myös muutamia biisejä radiosta.
Sama meno jatkui torstaina, mutta en mennyt silloin katsomaan esityksiä. Ilmeisesti näkemättä jäi jonkun pojan hieman humalainen julkinen kosinta lavalla, joka sitten päättyi nolosti siihen, kun tyttö ei ollutkaan paikalla.

Aasialaista cheerleadingiä

ja outoa käsien heiluttelua

Joku räppäri, jota en tuntenut, mutta muut näyttivät tuntevan

Kuoro ja paperisilppua

Perjantaina ulkomaalaiskortit vihdoin valmistuivat ja pääsimme hakemaan niitä virastolta. Onneksi nyt ei tarvinnut jonottaa, vaan saimme marssia suoraan valmiiden dokumenttien hakujonoon (onkohan tämä yhdyssana? Suomenkieli alkaa rapistua..). Virkailija huuteli tiskiltä sujuvasti aasialaisten nimiä kunnes tuli stoppi ja tyyppi katseli avuttomana ympäriinsä. Tajusimme heti, mitä tapahtui. Ainut, mitä virkailija pystyi lausumaan korteista, oli kansallisuuden kohdalta suomen. Virkailija huomasi kuvista pari blondia ja bongasi sitten meidät ja rynnistimme paikalle pelastamaan hänet hirveiltä ääntämisepäonnistumiselta. Ulkomaalaiskortti on nyt siis hallussa ja se toimii tämän vuoden henkkareina. Eipähän tarvi passia enää raahata joka paikkaan.
Illalla päätimme suomalaisessa seurassa mennä vielä katsomaan festareiden viimeistä päivää. Viimeisenä iltana festareilla oli todella iso kuoro lauamassa, ilmaan ammuttiin kamalat määrät paperisilppua, paperilyhtyjä päästettiin taivaalle ja lopulta pääesiintyjänä oli joku melko suosittu tyttöbändi, jonka muutamat biisit soivat radiossa jatkuvasti. Ihmiset rynnistivät katsomoon ja kiljuivat valtavasti (ei pelkästään tytöt, täällä pojatkin saa kiljua :D).

Paperilyhtyjä ja muutama osallistuja

Tyttöbändi ja kiljuntaa

Eläintarhan portit

Sunnuntaina lähdimme katsastamaan Soulin eläintarhaa. Lauantain illanvieton ja muutaman sojupullon takia olo olisi voinut olla parempikin, mutta valtavalla taistelulla kampesin itseni mukaan. Olen käynyt aika monissa eläintarhoissa Euroopassa ja niistä monet tekevät oikeasti hyvää työtä lisääntymisohjelmien ja lajien suojelun parissa ja eläinten tarhat on pyritty rakentamaan hyvin ja vastaamaan mahdollisuuksien mukaan luonnonoloja. Täällä monessa kohtaa tuli kuitenkin hyvin epämiellyttävä tunne enkä juurikaan pitänyt paikasta. Sen lisäksi monilla korealaisilla näytti olevan pahoja ongelmia luetunymmärtämisen kanssa. Joka puolella oli kylttejä kuten: älä hakkaa ikkunoita tai älä ruoki eläimiä. Silti monet vanhemmat nostelivat lapsiaan koputtelemaan laseihin ja avonaisiin aitauksiin heiteltiin ihan vapaasti sipsejä ym. ruokaa.

Tämmöisestäkin pitää täällä muistuttaa

Eläintarha oli joistakin paikoista melko puistomainen, ja se tuntui olevan myös suosittu piknikkohde

Eläintarhasta poistuttiin hissillä, josta oli ihan mukavat näkymät

Kuten tähän mennessä kuvista on voinut huomata, Soul on vuorten ympäröimä ja vaikka suurkaupunki onkin, luontoon on todella helppo päästä metrolla. Kuvasta huolimatta päivä ei ollut kylmä vaan todella kuuman kostea ja siksi vuorilla sumua olikin.

Seuraavalla viikolla pääsin pitämään ensimmäistä esitelmääni. Täällä jokaiseen kurssiin melkeinpä sisältyy ainakin yksi ryhmätyö ja esitelmä ja lisäksi yksin pidettäviä esitelmiä tms. Opiskelu on usein paljon monimuotoisempaa kuin Suomessa, ainakin verrattuna siihen mihin olen omilla luennoillani tottunut. Tietysti kurssit ovat myös paljon pidempiä täällä, yleensä 4 kuukautta, joten siinä ajassa ehtiikin paljon enemmän.

Telttoja ja metrolinjat yläpuolella

Viikonloppuna IFCC vei halukkaat vaihtarit Han-joen varrelle pyöräilemään. Joen varrelta voi useista kohdista vuokrata polkupyöriä muutamalla tuhannella wonilla (1000 won = 0,80 €). Joen varressa menee myös todella pitkät pyöräilyreitit. Pyörien vuokra-aika oli vain tunnin ja koko jutun idea on ennemminkin rauhassa pyöräillä joen vartta pitkin ja nauttia maisemista kuin lähteä mitään kuntolenkkejä tekemään. Koska normaalisti Turussa pyöräilen joka paikkaan ja muutenkin rakastan pyöräilyä, oli todella mahtavaa taas päästä pyörän selkään. Pyöräily täällä muuten on hieman epäjärkevää ja välillä todella itsetuhoista. Vaikka pyörän saisikin edullisesti, en sitä kyllä hommaisi. Paljon turvallisemmin ja kätevämmin pääsee kävellen, metrolla, taksilla ja busseilla. (hieman ajatusta siitä, miltä pyöräily näyttää täällä: http://www.allkpop.com/buzz/2014/10/compilation-video-of-bike-riders-and-car-drivers-fighting-for-the-road-alarms-netizens) Vuokrasimme siis pyörät ja lähdimme polkemaan. Tunne oli aivan mahtava. Ihmiset tuijottivat muutenkin, kun vaaleat hiukset liehuen siellä viiletimme menemään, mutta kaiken lisäksi kaikkien naamalla oli varmasti täysin idioottimainen onnenhymy, joten keräsimme huomattavan määrän katseita. Han-joen varsi on todella nättiä ja auringonlasku osui juuri pyöräretkemme ajalle. Joellä näkyi myös muutama purjevene ja purjelautailijoita. Koreassa uimataito ei ole samanlainen yleine elämäntaito kuin Suomessa, joten kaikki eivät osaa uida. Muutama rohkea oli kuitenkin siis uskaltautunut vesiurheilun pariin. Pyöräilyn jälkeen tilasimme ruokaa joenvarteen ja istuimme siinä piknikillä pimeään asti. Koska perjantai oli vapaapäivä myös monille korealaisille (jonkun muinaisen korealaisvaltion perustamispäivä), oli jokivarressa paljon ihmisiä piknikillä. Täällä piknikillemenoon kuuluu olennaisena osana teltta. Ihmiset ottavat siis teltat mukaan, pystyttävät ne puistoihin ym. nurmialueille ja viettävät piknikpäivää. Jotenkin näky oli vain todella huvittava, kun keskellä kaupunkia isojen metrolinjojen alla ja korkeiden rakennusten ympäröimänä oli telttoja.

Han-joki ja rohkeat veriurheilijat

Friday night lights ja teltat :D

Metrosta poistuminen oli pienen työn takana

Lauantaina perustamispäivän juhlinta jatkui ilotulitusfestivaalilla Han-joen rannassa. Esitys alkoi seitsemältä, mutta meitä varoitettiin, että paikalle saattaisi pyrkiä muutama muukin ihmisen, joten lähdimme kolmea tuntia aikaisemmin, vaikka matkaan menisi normaalisti reilu puolituntia. Ja kuten ennustaa saattoi, metrot olivat aivan tupaten täynnä ja jokapaikassa oli poliiseja ohjaamassa ihmisvirtaa. Pidän edelleen hyvin mahdollisena, että metrosysteemissä oli samaan aikaan koko Suomen västön verran porukaa ja jos ei metroissa niin aikankin sitten joen rannassa. Istumapaikkaa oli todella vaikeaa löytää, koska ihmiset olivat tulleet telttoineen ja viltteineen paikalle luultavasti jo aamupäivällä. Festarialue oli myös toki iso ja ilotulitukset näkee kaukaa, mutta kyllä ihan hyvä aikaa saatiin kävellä ennen kuin kolmen ihmisen mentävä tyhjä kohta löytyi. Paikalla oli myös runsain mitoin ruokaa, juomaa, erinäistä krääsää ym muuta myynnissä. Ei ole kyllä ikinä ollut Suomessa edes kunnon viikonlopun musiikkifestareilla yhtä hyviä tarjoiluja. Täältä sai valmiina pizzaa, sojua, kaljaa, paistettua kanaa ja oikestaan mitä muuta tahansa kadulta muutamalla tuhannella wonilla, taas kerran täysin ilman minkäännäköisiä anniskelulupasäätöjä. Ilotulitukset kestivät monta tuntia ja eri näytökset tarjosi Italia, Kiinan, Iso-Britannian ja Korean joukkueet.

Lauantain ilotulituksia

Seuraavalla viikolla päästiin taas lomailun makuun, kun kaksi luentoa oli peruutettu professorin Monacon konferenssimatkan takia ja torstai oli taas kerran vapaapäivä. Tällä kertaa juhlittiin ilmeisesti korealaisen Hangul-kirjoitusjärjestelmän kehittämistä. Koska perjantai on muutenkin minulla vapaa joka viikko, päästiin nyt viettämään nelipäiväistä viikonloppua. Kämppikseni lähti muun bileporukan kanssa Jejun saarelle ja oli pitkästä aikaa aivan mahtavaa olla huoneessa yksin ilman, että joutuu koko ajan mietimään, koska toinen tulee takaisin tai aikookohan se nyt mennä suihkuun ja voinkohan kuunnella musiikkia tai skypettää ym. Voisi olla useamminkin tämmöisiä pitkiä viikonloppuja pelkästään tästä syystä.

Lauantaina sain opastetun kierroksen Gyeongbukgungiin eli Joseon dynastian aikaiseen kuninkaalliseen palatsiin, joka sijaitsee Soulin keskustassa, kun eräs Amerikan politiikan ryhmätyöläiseni kauhistui, koska kukaan ei ollut vienyt minua sinne. Päivä oli aurinkoinen ja tyyppi tiesi sen verran Suomesta, että pohjoisessa ollaan ja tosi kylmä. Hän sitten koko ajan tyrkytti aurinkorasvaa ja pelkäsi, että silmäni eivät kestä auringonpaistetta. Teki sitten mieli kertoa, että ei me nyt sentään mitään vampyyreja olla ja informoin hänelle, että suorassa auringonpaisteessa voin olla ainakin 10 minuuttia ennen kuin alan palaa, mutta tämä tieto ei vakuuttanut häntä kovinkaan paljoa :D Palatsialueelle oli rakennettu Korean historiasta kertova museo ja siellä sainkin sitten vähän esimakua illasta kun muutama täysin sattumanvarainen ja ventovieras ihminen rynnisti perääni kysymään, mistä olen ja voisivatko he kenties toimia oppaanani museossa. Opiskelukaverini joutui siinä sitten hieman hätistelemään potentiaalisia oppaita pois.

Kuningattaren puutarha tai jokin muu mökki palatsissa

Lauantai iltana saimme vihdoin aikaiseksi lähteä myös kunnolla klubille. Olemme kyllä tässä yliopiston lähellä käyneet hieman pienemmässä paikassa, mutta nyt raahauduttiin metrolla Hongdaelle asti. En oikein pysty kuvailemaan kaupunginosaa mitenkään, koska joka paikassa tapahtui jotain. Kadut olivat täynnä ihmisiä, oli katutanssijoita ja soittajia ja afrikkalaisia rumpuja ja ruokakojuja ja värikkäitä valoja jajaja kaikkea. Tuli hyvin absurdi oli, kun olin juuri aikaisemmin päivällä lukenut taas Suomen alkoholipolitiikan uudistuksista ja täällä kun kertoisin, mitä siellä puuhataan niin minut naurettaisiin pihalle koko Koreasta. Täällä saa baareissa hyvin usein polttaa sisällä, joten yön jälkeen kaikki, mikä on ollut päällä haisee mukavasti tuhkakupilta. Baarista voi myös lähteä kesken pois, mennä ostamaan juomaa lähikaupasta (alkoholinmyynti 24/7), juoda sen kaupan omalla terassilla ja sitten palata takaisin sisälle. Täällä ei myöskään näyttänyt miehillä olevan mitään ongelmaa rynnistää tanssimaan kuin viimeistä päivää. Musiikista ei saa mitään selvää, koska basso on niin lujalla, että paikallaan seisoessa tuntuu, että tärisee sisuskaluja myöden. Tämän reissun jälkeen olen myös aikalailla valmis värjäämään hiukseni mustaksi, ehkä ne eivät herättäisi niin paljoa huomiota... ja ihan viimeisenä: miksei Suomessa ole klubien lavoilla tanssimassa miehiä ilman paitaa ja kaatamassa juomaa ihmisten suuhun? (oli siellä myös puolialastomia naisia) Miksi??

No niin, vihdoin ensimmäiset 7 viikkoa on selvitetty. Jospa sitten yrittäisin pysyä ajantasalla näissä kuulumisissa tästä lähtien...

Englanti ja sen vaikeus ja viikonloppurellestyksen maailmanlaajuisuus

No niin nyt mennäänkin sitten jo syyskuun puolivälissä.

Kaiken lomailun jälkeen kurssit pääsivät kunnolla vauhtiin tällä viikolla. Kaikki kurssit, joilla olen, järjestetään englanniksi. Täällä tosin saattaa käydä niin, että jos vaihatareita ei ole tarpeeksi tai opettajaa ei muuten vain kiinnosta englanniksi opettaminen niin yhtäkkiä kurssin kieltä vaihdetaan eikä sille silloin voi oikein osallistua. Ilmeisesti opettajille maksetaan ekstraa englanninkielisistä kursseista, joten jos kieli yhtäkkiä vaihtuukin kokonaan koreaksi niin siitä pitäisi sitten ilmoittaa yliopistolle. Harva näin kuitenkaan tekee vaan menee vain ihan kaikessa hiljaisuudessa etsimään uusia kursseja. Minulla kävi nyt sen verran hyvä tuuri, että kaikki opettajat kursseillani ovat aika tiukkoja tämän asian kanssa ja heti alkuun totesivat, että tämä on sitten vain englanninkielinen kurssi ja jos ette pärjää niin etsikää joku toinen. Korealaisilla siis on todella huono englanninkielen taito verrattuna siihen kuinka paljon sen opetukseen käytetään täällä rahaa (eniten maailmassa henkilöä kohden). Yhdellä kurssilla opettaja on amerikkalainen, toinen on opiskellut ja opettanut amerikassa ja puhuu englantia todella hyvin ja aivan mainiolla eteläisellä aksentilla, kolmas on opiskellut amerikassa ja neljäs, hieman vanhempi professori puhuu englantia jokseenkin auttavasti, mutta ymmärrettävästi.
Kielen kanssa taistelu tuntuu jotenkin todella raivostuttavalta välillä, koska olen ihan Suomessa istunut luennoilla, jotka suomalainen opettaja pitää välillä pelkille suomalaisille opiskelijoille englanniksi, jos vaihtarit tai ulkomaiset tutkinto-opiskelijat eivät ole tulleet paikalle. Siellä sitten englantia olemme keskenään puhuneet suomalaiset toisillemme vain sen takia, että opetusohjelmassa sanotaan että tämä kurssi on englanniksi niin se sitten myös on. Ja täällä sitten noin vain vaihdetaan kieltä, koska ei nyt millään jaksakaan sitä englantia. En välillä ymmärrä, mihin täällä valuu se kaikki raha, joka siihen kielen opetukseen käytetään...

Parhaita kursseja ovat politiikan laitoksen kansainväliset organisaatiot ja USAn hallinto ja politiikka. Turismimaantieteen tarjoaa matkailun laitos, joten maantieteellinen perspektiivi on vähän niin ja näin, mutta kurssi on helppo ja ihan mukava. Ainakin tähän mennessä tylsin kurssi on ollut Korean maata ja kansaa käsittelevä kurssi. Kurssi on aika maantiede painotteinen, koska professori on maantieteen puolelta, mutta kurssin tarjoaa jonkin näköinen yleisten opintojen laitos. Periaatteessa kurssi on on siis Korean aluemaantieteestä. Aihe on muuten ihan ok, mutta kaiken saman voisi lukea wikipediasta ja mennä tentiin, siihen ei tarvita puolta vuotta luentoja ja Suomessa samanlainen kurssi varmaan hoidettaisiin yhdellä kirjatentillä. Sen lisäksi juuri tämä professori on se huonoiten englatia taitava ja puhuu todella hitaasti, jotta saa varmasti kaiken kieliopin kohdalleen. Usein käy niin, että olen lauseen lopussa jo unohtanut kokonaan miten lause alkoi.

Tällä viikolla päästiin taas ilmaiseksi elokuviin. Elokuva oli todella hyvä, vaikka luulen että siinä tapettiinkin muutaman tunnin aikana melko visuaalisesti kymmeniä ihmisiä. Olen huomannut, että täällä tehdään todella hyviä elokuvia ja ne ovat todella suosittuja Aasiassa. On vähän harmi, ettei Suomeen ikinä tule muita kuin Amerikkalaisia elokuvia ja joskus joku satunnainen ranskalainen ja britti elokuva. Muuallakin kuin Amerikassa nimittäin voidaan tehdä hyviä elokuvia ja jopa perempia, mutta silti Finnkinot työntävät aina vain sitä samaa ulos. En nyt sano, että heti korealaisia elokuvia Suomeen! mutta jos vaikka voisi aloittaa ihan muista eurooppalaisista elokuvista, koska tekstitykset niissä kaikissa on kumminkin, joten kaiken kyllä ymmärtää kielestä riippumatta.

Perjantaina ilmoittauduin mukaan yliopiston järjestämään Korean kulttuuri -ryhmään. Luentoja on syksyn aikana yhteensä kolme ja niihin liitty aina myös jotakin käytännön ohjelmaa. Luennot pitää antropologian professori. Tällä kertaa tutustuimme korealaiseen ruokaan ja sen historiaan Pohjois-Korean kulttuurikeskuksessa, joka siis ilmeisesti yrittää ylläpitää tietoutta perinteisestä pohjoiskorealaisesta kulttuurista. Luennon jälkeen pääsimme valmistamaan ruokaa itse niin kuin köksän tunnilla ikään. Teimme pohjoiskorealaisia perunamanduja, eli perunajauhoihin leivottuja dumplingseja (en keksi käännöstä), joihin tuli sisään jauhelihaa, tofua, kasviksia ym. Teimme myös jonkinlaisia keksejä. Taikina oli hieman piparitaikinan tapaista, mutta tehty lehtitaikinamaiseksia eli siinä oli monia kerroksia. Lisäksi taikinassa oli käytetty sojua, eli korealaista riisiviinaa ja se kyllä sitten maistuikin läpi. Keksit paistettiin ja lopuksi vielä uitettiin hunajassa niin että hunaja imeytyi keksiin. Lopputulos oli todella hyvä, harmi vain, että vaikka saisinkin ohjeen käsiini, ei valmistus onnistuisi Suomessa, koska Alkosta ei saa sojua, mikä on hyvin ikävää.

Keksit tekovaiheessa

Dumplingseja täyttämässä. Ilmeisesti mitä kauniimpia näistä onnistuu tekemään sitä kauniimpia
lapsia saa. Ensikertalaisina meidän dumpligsit
olivat tietysti sysirumia, vähän kuin laittaisi jonkun
aloittelijan karjalanpiirakoita tekemään. Ei vain ollut
tekniikka hallussa.

 

Valmiit keksit

Valmiit dumplingsit. Sysirumia siis. Perunatärkkelyskuorikin muuttui jotenkin kuvottavan näköiseksi höyrykeittimessä. En syönyt.

 Viikonloppuna IFCC eli yliopiston International Friendship and Culture Club järjesti vaihtareille global field tripin. IFCC on yliopiston kansanvälisen toimiston alaisena toimiva opiskelijajärjestö, johon opiskelijat voivat liittyä ja sitten järjestää toimintaa vaihtareille. Ihan kaikkia halukkaita ei oteta mukaan toimintaan vaan halukkaat korealaiset opiskelijat haastatellaan ym. ja katsotaan, miksi he haluavat tulla mukaan toimintaan (motiiveja löytyy monenlaisia) ja että he varmasti osaavat englantia tarpeeksi hyvin ja myös uskaltavat puhua vaihtareille (yleinen ongelma täällä on, että kukaan ei uskalla puhua ulkomaalaisille). Lähdettiin siis metrolla reilu tunti johonkin vähän Soulin ulkopuolelle vähän jo parhaat päivänsä nähneeseen huvilan tapaiseen paikkaan, jota voi vuokrata juuri tällaisiin viikonloppuretkiin. Korealaiset kutsuvat tällaisia tapahtumia MT:ksi (membership training) ja juuri yliopistojen erilaiset opiskelijajärjestöt pitävät näitä jäsenilleen.

Matkalla huvilalle tienvierusta oli täynnä tällaisia. Kuten näkyy niin kesä oli vielä ihan valloillaan tuolloin.

Mukana oli varmaan vajaa 100 vaihtaria ja korealaisia opiskelijoita. Lauantaipäivä pelailtiin jotain polttopallon tapaista, ehkä suomeksi peli on neljän tuulen välissä ja muita samantapaisia pelejä. Illalla grillattiin korealaiseen tyyliin eli tarjolla oli riisiä, salaatinlehtiä ja grillattua sianvatsaa tai muita epämääräisiä osia (ainakin näin oletan). Taktisesti lyöttäydyin istumaan muslimien lähelle ja meille tarjottiin sitten kanakeittoa, koska en siis punaista lihaa syö ja vaikka söisinkin niin sianvatsa alkaa mennä jo vähän yli. Lopulta päädyin kuitenkin syömään pelkkää riisiä ja salaatinlehtiä, koska kanakeitossa oli korealaiseen tapaan ihan hitosti mausteita ja kana oli semmoisia koipia, joissa on siis vielä luut sisällä ja nahka päällä. Korealaiset ihan iloisesti syövät sen nahankin, mutta itse en kyllä siihen pysty ja aterimina oli vain syömäpuikot, joten en saanut sitä nahkaa edes irti niistä koivista. Liettualaiset sitten bongasivat syömättömän jättikulhon kanakeittoani ja kävivät kiinni. Mukana oli siis perunan paloja ja ilmeisesti liettualaisilla on jokin ihan erityinen suhde perunaan ja näytti siltä, että he eivät ole eläessään saaneet mitään yhtä hyvää ruokaa. Minun ei siis tarvinnut tuntea huonoa omatuntoa syömättäjääneestä keitosta varsinkin kun sen tekijä, joku food scienseen erikoistuva matkailun opiskelija, vielä sattui istumaan vieressäni ja luuli ilmeisesti, että hänen kokkailuissaan oli jotain pahasti pielessä kun en voinut sitä syödä. Keitto kuitenkin katosi silmänräpäyksessä ja varmaan liettualaisten ruokaekstaasi ja kehut siitä, että oli parempaa kuin äidin tekemä lohduttivat tyttöä.

Lisää kuvia kukista. Nämä on ainoat kuvat koko retkeltä, mitä minulta löytyy, mutta luulen että niin on parempi.

Grillailun jälkeen sojupullot aukesivat ja isolle kentälle pystytettiin "nuotio" joka muistutti enemmänkin pientä kokkoa. Johonkin pistettiin lautapelit pystyyn ja viereiseen huoneeseen majoittui DJ ja bileet. Ilta meni ihan hyvin kunnes jo mainittu kämppikseni yömyöhällä sitten kaatui tähän kokkoon ja poltti hiuksensa, pelotti humalaisella, mutta kaikille eurooppalaisille tutulla käytöksellään kaikki korealaiset ja amerikkalaiset ja juoksenteli ympäriinsä vakuutellen, että ei käynyt kuinkaan ja kieltäytyi puhumasta muuta kuin ranskaa. Loppuyö menikin sitten rauhoitellessa korealaisia ja amerikkalaisia ja siinä kun kaikki vuoronperään yrittivät taistella kämppistäni nukkumaan.
Huvilalla ei tietenkään ollut sänkyjä vaan kaikki nukkuivat vilteillä lattialla. Muutamat tytöt olivat aika järkyttyneitä tästä ja seuraavana päivänä korealaiset järjestäjät olivat hieman pahoillaan kun eivät olleet tajunneet varoittaa tästä ketään, koska heille on ihan normaalia nukkua lattialla. Sunnuntaina kaikki sitten suuntasivat jokseenkin huono-oloisina takaisin yliopistolle. Tulin siihen tulokseen, että tämä vastasi aika paljon suomalaista mökkiviikonloppua noin ohjelmallisesti tietysti ilman sitä saunaa.

Seuraavaksi yritän päästä ajantasalle kuulumisissa ja tunkea kolme viikkoa samaan tekstiin.

Ensimmäinen viikko ja kamalasti asiaa

Heti saapumisesta seuraavana päivänä oli orientaatiopäivä ja kävi ilmi, että tämä sähköpostikatastrofi oli luultua pahempi. Olin siis ilmoittanut oikean sähköpostiosoitteen yliopistolle, mutta jostain syystä kaikki minulle tarkoitetut viestit oli lähetetty jonkin hongkongilaisen yliopiston sähköpostiin. En siis ollut saanut oikeastaan mitään infoa mistään enkä rekisteröinyt yhtäkään kurssia itselleni. Kaikesta muusta kyllä selvittiin, koska pääsin lentokentältä asuntolaan, kämppis tiesi kertoa orientaatiopäivästä ja aikatauluista ja joku asuntolassa osasi vielä aamulla kävelyttää kaikki oikeaan rakennukseen, mutta kurssien valinta olikin sitten vähän vaikeampi juttu. Joskus elokuun alussa kurssien rekisteröinti oli ollut auki ja silloin vaihtarien olisi pitänyt valita omat kurssinsa. Nyt seuraavan viikon maanantaina kuitenkin alkaisi uusi rekisteröintikierros, johon kuitenkin osallistuisi myös korealaiset opiskelijat. Täällä kursseille pääsy on nopeuskilpailu ja paikat täyttyvät todella pian. Viikonloppu menikin sitten kurssivalintoja miettiessä ja maanantaiseen nettijärjestelmän avautumiseen valmisttautuessa. Kaikesta huolimatta pääsin kuitenkin melkein kaikille haluamilleni kursseille ja jälkikäteen ajatellen on myös ihan hyvä, että otinkin vain neljä kurssia, enkä viittä kuten alunperin ajattelin. Nyt jouluun asti sitten opiskellaan kansainvälisiä organisaatioita, Amerikan poliittista järjestelmää, turismimaantiedettä sekä Korean aluemaantiedettä. Luentoja on kolme maanantaisin sekä keskiviikkoisin ja yksi tiistaisin ja torstaisin. Perjantai on vapaa. Teen kuitenkin samalla neljää nettikurssia Suomeen, joten tuskin tässä opintojen kanssa tulee tekemisen puutetta.

Ensimmäinen viikko meni kaikenlaisten asioiden hoitamiseen. Selvittyäni kurssien valinnasta piti vuokranmaksun kanssa säätää melkoisesti. Asuntolan vuokra piti maksaa koko lukukaudeksi kerralla ja koska minulla ei ole korealaista pankkitiliä, vuokra piti maksaa käteisellä pankissa. Ollakseen näinkin kehittynyt tietoyhteiskunta täällä on välillä ihan käsittämättömiä järjestelyitä tällaisten asioiden kanssa. Ensin piti siis selvittää vuokran määrä, tehdä muutamia laskutoimituksia, muuttaa summa woneista euroiksi, siirrellä rahaa edestakaisin tileillä ja sitten vielä yrittää etsiä pankkiautomaatti, jossa nostaa rahaa. Meitä varoitettiin, että vain tietyllä tavalla merkittyjä automaatteja kannattaa käyttää, koska jos automaatti on tarkoitettu vain korealaisille korteille se saattaa nielaista ulkomaalaisen kortin eikä enää ikinä luovuta sitä. Kampukselta sattuu löytymään kaksi tällaista kansainvälistä pankkiautomaattia. Molemmat sijaitsevat samassa rakennuksessa ihan helkkarinmoisen mäen päällä. Toinen automaateista ei toimi. Eli käytössä on siis vain yksi kone. Vuokra tietysti piti maksaa viikon loppuun mennessä, joten nyt tällä yhdellä koneella kävi nostamassa lähemmäs 1000 euroa vastaavan summan montakymmentä vaihtaria saman viikon aikana. Rahannosto-operaatio oli melkoinen, koska koneesta loppui raha aina vähän väliä ja siellä piti juosta koko ajan tarkistamassa olisiko joku jo täyttänyt sen uudestaan. Lopulta sain kuin sainkin tarpeeksi rahaa ulos koneesta ja sitten kuljestelin ympäriinsä yli miljoona wonia mukanani lompakossa, paitsi että seteleitä oli jo niin paljon että ne eivät tietenkään mahtuneet enää rahapussiin. Tuli hyvin ikävä euroja, joissa olisin saanut saman summan rahaa kahdessa setelissä sen yli 150 setelin sijaan. Pankissa virkailijat eivät tietenkään puhuneet englantia, mutta elekielellä ja auttavalla korealla vuokrakin saatiin vihdoin maksettua.

Maahnamuuttoviraston seinässä ollut erittäin avulias kyltti:
Stand and wait in a line

Ensimmäisen viikon toinen haaste oli ulkomaalaiskortin hankinta. Etelä-Koreassa saa siis oleskella 90 päivää turistina ilman viisumia. Minulla kuitenkin opiskelijaviisumi jo oli, mutta koska aion kuitenkin olla maassa yli 90 päivää, täytyy ulkomaalaisen rekisteröityä maahanmuuttovirastossa ja hankkia alien registration card. Koska perjantai oli ainoa vapaapäivä ja maahanmuuttovirastossa kuuleman mukaan menisi koko päivä, piti perjantai siis uhrata siihen. Lähdettiin metrolla jo pari tuntia ennen viraston aukeamista, mutta paikalla oli silti jo hirveästi väkeä, jotka jonottivat virastorakennuksen ala-aulassa. Hieman ennen aukeamista porukka päästettiin sisälle jonottamaan vuoronumeroita, täyttämään kaavakkeita, kopioimaan dokumentteja ja ottamaan virallisia valokuvia. Sisällä oli ihan hirveä sählinki kun monta sataa ihmistä tuppautui semmoiseen pieneen tilaan jonottamaan. Istuimme virastossa yli viisi tuntia ja koko aika oli pelkkää tuskaa. Hirveä jano, nälkä ja väsytti eikä jono tuntunut liikkuvan yhtään; tunsin suurta sympatiaa maahanmuuttajia kohtaan.

Viikolla ehdittiin kuitenkin käydä myös yöllisellä bussikierroksella Han-joen rannassa ja tutustumassa ja syömässä perinteisellä ruokatorilla sekä ihmettelemässä kesksustan läheisyyteen rakennettua tekojokea.

Takana Namsan-vuori ja edessä amiraali Yi Sunshin

Yi Sunshin, joka puolusti Koreaa Japania hyökkäyksiltä
1500-luvun lopulla

Kuningas Sejong Suuri, Joseon dynastian neljäs ja arvostetuin kuningas,
korealaisen kirjoitusjärjestelmän luoja. Tosi tärkeä tyyppi täällä.

Perinteisellä ruokatorilla

Perinteistä toriruokaa. Oli ihan hyvää jopa

Cheonggyechon, keskelle Soulia rakennettu tekojoki

Heti ensimmäisen viikon jälkeen meillä alkoikin loma, kun Koreassa vietettiin maanantaista keskiviikkoon Chuseok-juhlaa. Soul alkoi tyhjentyä viikonlopun aikana ja sunnuntai-iltana kadut olivat kumman autiot. Oli aika outo tunnelma tuolla kävellessä, koska normaalisti ihmisiä on mihin kellonaikaan tahansa joka paikassa eikä koskaan ole hiljaista tai tyhjää. Chuseok on siis sadonkorjuujuhla ja sen aikana korealaiset matkustavat esi-isiensä kotipaikkaan, jonne koko suku kerääntyy ja sitten on perinteistä ruokaa ja rituaaleja ym. Koska ulkomaalaisilla ei ole Chuseokin aikaan mitään juhlittavaa tai esi-isien kotipaikkaa mihin mennä, voi tyhjentyneessä kaupungissa käydä aika vähän pitkäksi. Monet yritykset ovatkin huomanneet tämän mainion markkinaraon ja monista isoista huvipuistoista saa hyvät alennukset sisäänpääsystä ulkomaan passilla ja ulkomaalaisille järjestetään muutenkin jos jonkinlaisia tapahtumia. Mekin päätettiin ottaa tästä nyt ilo irti ja lähdettiin Lotte Worldiin.

Lotte World on maailman isoin sisätiloihin rakennettu teemapuisto, jonka yhteydessä on myös ulkona oleva keinotekoiselle saarelle rakennettu huvipuisto, elokuvateattereita, Korean isoin jääkenttä, ostoskeskuksia, luksushotelli ja jonkinlainen kansanperinnemuseo. Viereen on myös tällä hetkellä rakentumassa Korean korkein rakennus Lotte World Tower, jonka pitäis valmistua 2016. Aikamoinen laitos oli siis kyseessä. Huvipuisto oli ehkä tarkoitettu enemmän lapsille ja perheille, mutta kyllä mekin saatiin siellä yli 12 tuntia aikaa kulumaan. Paikka ei ollut niinkään Särkän tai Lintsin tapainen puisto täynnä erillisiä laitteita vaan pieni maailam rakennettu kokonaan muovista, kirkkaista väreistä ja söpöilystä, mikä on täällä aika suosittua. Tietysti paikasta löytyi myös muutamia ihan hyviä laitteita, vaikka niihin pitikin jonottaa yli tunti ja jopa minä, joka en ole pystynyt edes keinumaan moneen vuoteen intouduin mukaan kaiken maailman vuoristoratoihin ja vapaapudotustorneihin.

Chuseok-lomien jälkeen torstaina olikin sitten yksi luento ja sitten alkoi taas viikonloppu. Ensimmäiset pari viikkoa täällä menikin siis lähinnä lomaillessa. Torstaina saimme myös ilmaisliput elokuvaan ja kävimme katsomassa korealaisen merirosvoelokuvan tekstitettynä englanniksi. Elokuva oli aika paljon Pirates of the Caribbean -sarjan tapainen mutta voisin sanoa, että jopa hieman parempi. Yleensä seikkailukomediat eivät millään tavalla ole makuuni, mutta saatoin jopa nauraa tälle. Ehimme viikonloppuna käydä myös akvaariossa ja sieltä päästyämme osuimme juuri sopivasti paikalle, kun jollakin aukiolla oli menossa aasialaisa tanssiesityksiä. En tiedä tarkemmin minkä maalaisia tanssit/musiikki olivat koska kaikki selostukset olivat koreaksia, mutta todella kivalta näytti.

Videot ei mahtuneet, joten pelkät kuvat

Sunnuntaina lähdin vielä keskellä Soulia sijaitsevalle Namsan-vuorelle Finns on Korea -facebook-yheisön kanssa. Paikalla oli vaihtareita muista yliopistoista, suurlähetystön työntekijöitä, Samsungille vaihtaneita Nokialaisa ym. muita täällä Soulissa asuvia suomalaisia. Koska täällä syksy ei ole vielä pitkällä vaan ainakin minulle kesä vain tuntuu vielä jatkuvan, oli päivä todella kuuma. Vuorelle olikin hieman enemmän kiivettävää kuin olin ajatellut, joten samalla tuli sitten kuntoiltua ihan kunnolla. Oli todella mukavaa jutella muiden suomalaisten kanssa ja vaihtaa vähän kokemuksia. Vuorella oli päivällä myös joitakin peristeisiä korealaisen musiikin ja taistelulajien esityksiä, joita oli todella mielenkiintoista katsoa. Illalla laskeuduimme vielä Iteawonin kaupunginosaan syömään paljonkaipaamaani länsimaista ruokaa.

Miekkailuesitys

Näkymiä Namsan-vuorelta

Luontoa!