Mitä ihmettä tänään taas söisi??

Moni varmaan tietää, että minulla on aika paha ruokaongelma ja ennen lähtöäni sen takia moni ilmaisikin huolensa siitä, mitä ihmettä pystyisin täällä syömään. En vaivautunut pohtimaan tämmöisiä asioita kamalasti vaan luotin globalisoituneeseen maailmaan ja ajattelin, että kyllä sitä aina jotakin syö. Merkittävistä ruokarajoituksistani huolimatta olin kuitenkin onnistunut pysymään hengissä jo 22 vuotta, että eiköhän siinä 10 kk Koreassakin menisi. Lähempänä lähtöä silmiini osui kuitenkin artikkeli Korean ruokakulttuurista, joka tosiaan on melko tuntematonta, ainakin Suomessa. Siinä juttua lukiessani kävi sitten ilmi, että korealainen ruoka ei vastaa kiinalaista oikeastaan millään tavalla, vaikka melkein kaikki muu Koreassa on jollain tavalla Kiinasta peräisin. Kiinalainen ruoka vielä menee, mutta se pahin asia, mitä en missään nimessä voi sietää, oli merkittävässä osassa korealaisessa ruuassa; mausteet nimittäin. Korealainen ruoka on mausteista, tulista, lihapitoista ja jollain tavalla yleensä kypsennettyä.

Kaikkien ruoka-annosten mukana tulee myös laaja valikoima kaikkea muuta, mm. kimchiä, retiisejä ja merileväkeittoa

Ihan huvin ja urheilun vuoksi listaan tähän nyt joitakin asioita joita en syö: possun ja naudan liha, mausteet, kypsennetyt tai säilötyt kasvikset (no ehkä peruna ja maissi menee), kastikkeet, sienet, raaka kala, epämääräiset kananpalaset (sellaiset fileesuikaleet, mistä ei tiedä mitä ne on), äyriäiset, merilevä, hillot, kerma, tuorejuusto ym. listaa voisi varmaan jatkaa loputtomiin. Nyt varmaan alkaa kaikille olla selvää, että vaikeaahan täällä on mitään syödä.
Lisähankaluutta tilanteeseen tuo se, että täällä on tämän syömisen kanssa vähän erilainen kulttuuri kuin Suomessa. Ihmiset eivät mene töistä kotiin ja istu siellä koko iltaa TVn edessä ja syö mukavasti kotona tehtyä ruokaa. Täällä mennään ravintolaan. Joka ilta. Tai ei ehkä kaikki, en tietenkään tunne kaikkia korealaisia... mutta moni kumminkin. Ihmisillä ei ole samanlaisia keittiöitä kuin Suomessa eivätkä asunnot ole yhtä isoja. Työpäivän jälkeen suunntaan työkavereiden ja pomojen kanssa illalliselle ja siinä muutama sojupullo vedetään nassuun ja yömyöhään raahaudutaan kotiin ja seuraavana päivänä uudestaan.

Yleensä jääkaappi näyttää tältä, koska ei täällä mitään ruokaa pysty tekemään

Meillä täällä asuntolassa on "keittiössä" yksi hellan levy, jääkaappi ja tiskiallas. Kaikki keittiövälineet pitäisi itse hankkin, jos jotain haluaisi tehdä. Mutta kun ei edes halua. Ei täällä ole oikein tapana mennä yliopistolta kotiin illalla/iltapäivällä ja jumittaa siellä sitten koko iltaa. Täällä elämä on ulkona ja kotona vain käydään nukkumassa toisin kuin Suomessa, missä elämä on kotona ja sitten käydään ulkona. Sen lisäksi raaka-aineet ovat melko kalliita kaupoissa eli ulkona syöminen on oikeastaan myös halvempaa kuin ruuan tekeminen (tietysti riippuu vähän, mitä ruokaa tekisi ja missä käy syömässä).
Eli ravintolaan on siis melkein pakko lähteä joka ilta syömään. Ja ravintoloitahan riittää. Joka kulmassa ja nurkassa, joka kadulla ja kaikissa väleissä on joku pikku pulju, jota muutama mamma pyörittää. Ruuasta riippuen annoksen voi saada alle 3000 wonilla, eli muutamalla eurolla siis, mutta joissain paikoissa voi maksaa kyllä ihan reilusti enemmänkin. Jotain nopeaa aamiaista yleensä saan asuntolalla tehtyä ja aina välillä kun ei jaksa lähteä mihinkään, ruuaksi kelpaa mikrossa valmistettava riisi ja kana tai mikromunakas. Lounasta saisi yliopiston ravintoloissa, mutta en oikein pidä niiden ruuasta, koska se on pääasiassa perinteistä korealaista, joten läheisen vähän eurooppalaistyylisen leipomon voileipä on aina hyvä vaihtoehto. Muuten syöminen painottuu aina jokailtaiseen ravintolakäyntiin. Voi hyvin olla, että en enää Suomessa osaa tehdä ollenkaan ruokaa kun tässä nyt melkein vuoden verran käy joka päivä ulkona syömässä...
Ja mitä ihmettä sitä sitten joka ilta söisi? Ihan kamala ongelma on tämä ja vaatii reilusti pohdintaa päivittäin. Vaihtoehdot kun ovat kohdallani rajoitetut... Alussa olin aika kokeilumielellä kunnes totesin, että kokeilu ei ehkä sittenkään ole mun juttu. Taantumisen jälkeen olen kuitenkin taas päässyt kokeilunmakuun. Hiljaa hyvä tulee...

Kananruho saksittuna vedessä

Bibimbap pilattuna punapaputahnalla

Heti saapumisesta seuraavana päivänä lähdettiin isolla porukalla syömään ja ravintolaksi valikoitui japanilainen paikka (Japanissa syödään muutakin kuin sushia). Listalta löytyi kalakatsua ja pystyin syömään sitä! Heti ensimmäisenä iltana pystyin siis syömään jotakin ja olin todella innoissani. Tästä rohkaistuneena lähdin seuraavana päivänä hongkongilaisten tyttöjen kanssa syömään ja tällä kertaa ravintola oli korealainen. Listalla oli kolmea eri ruokaa (täällä paikat ovat yleensä aika erikoistuneita) ja päätin sitten rohkeasti kokeilla bibimbapia eli annosta missä on erilaisia kasviksia, riisiä, kananmuna, mahdollisesti lihaa ja yleensä myös punapaputahnaa. Ei tullut mitään. Se punapaputahna oli niin tulista, että maku oli tarttunut kaikkeen muuhunkin, mitä kulhossa oli. Se siitä hyvästä alusta... Ja ennen kuin joku ehdottaa, että ravintolassahan voi pyytää sen annoksen ilman jotain tiettyä juttua niin ei voi. Ei täällä ymmärretä mitään rajoituksia tai allergioita ja jos ymmärretäisiinkin niin en todellakaan osaisi sitä selittää koreaksi, englanniksi on aivan turha edes yrittää.
Tämän takaiskun jälkeen ruokailu rajoittui joksikin aikaa vain muutamaan paikkaan.
Täällä on todella paljon sellaisia kanapaikkoja, joissa saa jotain kanan koipia ym. muita palasia monilla eri mausteilla, leivitettynä, paahdettuna, kastikkeessa ym. Kanan syöminen ei aluksi onnistunut, koska löysin vain mausteista kanaa ja näissä paloissa on myös luut sisällä ja yleensä myös nahkaa päällä. Ällötti. Ei pystynyt. Lopulta muutaman viikon päästä oli pakko ja löysin myös yhden sortin kanoja, joista myös oikeasti pidän vaikka niissäkin sellainen heikko mausteisuus on. Jälleen kuitenkin, niin kuin niin monessa asiassa täällä: beggars can't be choosers. Jotain on pakko syödä. Pitkän aikaa ruokalistalla oli vain tämä tietty kana, margarita pizza ja pikaruoka (mcdonalds ja subway). Nyt pikku hiljaa tässä on kuitenkin tehty töitä ruokalistan laajentamiseksi.

Taas jotain epämääräisiä lisähommia. Mikä side dish on suomeksi?

Pizzan kanssa on täällä semmoinem ongelma, että sitä saa aika harvasta paikasta ja se on yleensä aika kallista. Täytevaihtoehdotkin ovat yleensä aika outoja ja hyvin usein pizzat ovat aivan käsittämättömän huonoja. Täällä myydään ravintoloissa pizzana sellaista, mitä ei hyväksyttäisi edes Saarioisten roiskeläpäksi. Pohjanoteeraus koettiin Lotte World -huvipuistossa. Yliopiston lähellä on yksi hyvä italialainen ravintola, jossa voin margarita pizzaa syödä, muut täytteet ei tule kuuloonkaan.
Hätävaihtoehtona toimii McDonalds, jossa tosin voin syödä vain kananugetteja koska normaalisti Suomessa hampurilaiset syön ilman täytteitä, mutta täällä en osaa pyytää eikä kukaan varmasti edes tajuaisi (surkea englanti työntekijöillä ja aika outo pyyntö muutenkin: hampurilainen ilman täytteitä...). Kotona en varmasti ikinä koskisi kananugetteihin, mutta nyt ne saavat luvan mennä. Subway toimii hyvänä lounaspaikkana, mutta sielläkin voin syödä vain yhtä vaihtoehtoa, joten tylsäksi käy.
Yhtä perinteistä korealaista ruokaa olen myös onnistunut syömään. Asuntolan lähellä on ravintola, jossa istutaan lattialla ja pöydän keskellä on sellainen kaasuhellan tapainen. Siihen sitten isketään vesi kiehumaan ja kanan ruho sekaan. Vedessä ei ole muita mausteita kuin purjon lehtiä tai jotain vastaavia ja seassa on myös muutama perunan palanen. Kanan annetaan siinä n. 10 minuuttia keittyä ja sitten työntekijä tulee ja leikkaa kanan palasiksi valtavilla lihasaksilla. Ei ehkä suurin nautinto, mutta syötävää.
Lähiaikoina tässä on nyt sitten kokeiltu kimbapia eli vähän sushin tyylisiä rullia, mutta korealaisia. Missään nimessä täällä ei saa sanoa, että se on sushia tai edes korealaista sushia vaan kimbapia. Selvä ero on. Normaali kimbap ei mennyt alas, koska merilevän maku oli niin voimakas, mutta kananmunassa paistettu kimbap onnistui, koska kananmuna vähän tasoitti merilevän makua. Onnistuminen!
Tästä innoittuneena kokeilin myös manduja eli dumplingseja. Kimbapista poiketen ne sentään pysyivät alhaalla, mutta näissä manduissa oli niin paljon sipulia sisässä, että vain muutaman pystyin syömään. Voitto sekin. Ensi kerralla kokeillaan jollain muulla täytteellä. Yhdestä ravintolasta löytyi myös annos, joka maistuu ihan risotolta. Pelkkää riisiä, kanan paloja ja vähän höyrytettyjä kasviksia. Ihanaa.
Eli näin pikku hiljaa täällä laajennetaan ruokalistaa! Toivo elää vielä.

Annos joka korealaista nimeä en muista, mutta kanarisotolta maistuu

Aina välillä kaipaa kuitenkin jotain tuttua ja tässä erään huonon päivän päätteeksi, kun kaikki Koreassa ärsytti päätimme, että nyt kyllä metsästetään jostain semmoinen ruotsalainen ravintola, josta olimme kuulleet huhuja. Lopulta se löytyi ja siellä kaksi ruotsalaista työntekijää meille mukavasti juttelivat ruotsia ja Kent soi taustalla ja ah oli niin kotoisaa! Pöytään kannettiin ihan oikeaa leipää ja juustoa ja salaattia. Kaikki harvinaisuuksia täällä ja sitten pääruuaksi vielä lihapullia ja perunamuusia. Sitä onnea!

Ttoppokkia eli semmoisia riisikakkuhommia. Muuten syötäviä, mutta yleensä kastike on tajuttoman tulista

Ruoka syödään yleensä puikoilla, eikä ihan millä tahansa puisilla tikuilla vaan ihan aidoilla korealaisilla metallisilla litteäpäisillä syömäpuikoilla. Ei muuten meinää mikään pysyä niissä vekottimissa! Ravintolasta riippuen myös lusikka on usin saatavilla, haarukka harvoin ja veitsi on jo todellinen harvinaisuus. Kanapaikoissa tarjolla on myös pienet pihdit.

Jotain epämääräistä korealaista ruokaa, jota en syönyt

Kimbap. Syötävää vain kananmunaan paistettuna merilevän takia

Riisikakkukeittoa. Hätätapauksessa syötävää

Manduja, joissa oli liikaa sipulia

Leipää ja juustoa! Ihanaa

Ja lihapullia! 

Japanilaista katsua ja runsaat sivuhommat taas

Ruokaa perinteisellä ruokamarketilla. Peruna-sienimunakas jopa ihan syötävää

Mikrossa valmistettava leipämunakas tekovaiheessa

Niitä epämääräisiä kananpaloja luilla ja nahalla

Epämääräinen kanapihvipaikka, jossa pöydässä on valmiina haarukka ja veitsi!

Tulipas taas pitkä selostus...

Kulttuuria

Ankka

Souliin on nyt sitten rantautunut hollantilaisen taiteilijan, Florentijn Hofmanin, jättimäinen kumiankka taideteos (kai sitä voi siksi kutsua?) En oikein tiedä, mitä nähtävää siinäkin ankassa on, mutta lähdettiin sitä sitten kuitenkin katsomaan, koska miksi ei. Ankka oli sijoitettu Lotte Worldin (huvipuisto, jossa käytiin) ulkopuolella olevaan tekolampeen ja koko ankan tänne hommaaminen oli Lotte-ketjun kustantama. Lammen ympärillä on paljon muitakin Lotte-ketjun hommia kuin vain huvipuisto. Nyt uusimpana ollaan rakentamassa Lotte World Toweria, josta valmistuttuaan tulee Korean niemimaan korkein rakennus. Tällä hetkellä korkein rakennushan sijaitsee Pohjois-Korean puolella ja se ei tietenkään ole yhtään hyvä. Torni ei ole vielä valmis, mutta alimpiin kerroksiin rakennettu World Mall on kuitenkin jo avattu. Mentiin sitten ihan turisteina vain katselemaan, koska paikka on aika hieno. Kaikki oli kullan väristä ja valkoista marmoria ja heti ovien vieressä oli Ferragamon tai jonkun muun vastaavan puljun liike ja siitä sitten mentiin kalliimpaa kohti. Kyseiseen paikkaan ei siis ihan mitä tahansa puoteja hyväksytty. Koko rakennuksessa ei varmasti ollut myynnissä mitään, joka olisi maksanut alle 400 euroa. Ei ostettu mitään :D Rakenteilla oleva torni on aika epäsuosittu täällä ja vähän kiistanalainen hanke muutenkin. Nyt tämän rakennuksen aikana lähiympäristöön on ilmeisesti alkanut ilmestyä sinkholeja (en tiedä mikä on suomeksi, mutta sellaisia reikiä maahan kuitenkin) ja tekolampien vedenpinta on laskenut jonkun verran. Tornin rakentamista nyt sitten syytetään tästä, mutta kaupunki on ilmoittanut, että ongelmat johtuvat yhden metrolinjan huonosta rakentamisesta silloin kun se on siihen vedetty ja vaikutukset alkavat nyt näkyä kun on tuon tornin rakentaminen kuitenkin aika massiivinen urakka.

Pakollinen selfie selfiestickillä (kaikilla on semmonen)

Tornin läheisyydessä on nyt kuitenkin maan hinta tai ainakin asuntojen hinnat lähteneet laskuun ja torni on siis epäsuosittu. Torni on myös rakennettu aika nopeasti ja sen turvallisuudesta ollaan huolissaan. Varsinkin keväisen Sewol -lauttaonnettomuuden jälkeen täällä on alettu kritisoida korealaista kiireellistä tapaa tehdä kaikki. Tätä kumiankkaa nyt sitten syytettiin siitä, että Lotte-ketju olisi sen tänne tuonut vain antaakseen ihmisille muuta ajateltavaa, parantaakseen mainettaan ja lievittääkseen jännitteitä. En sitten tiedä ihan, että toimiiko, mutta ihan helkkarin paljon ihmisiä siellä on aina paikalla ankkaa tuijottelemassa.

Lotte World Tower rakennusvaiheessa. 2016 pitäis olla valmista.

World Mall sisäpuolelta

Gyeongbokgung palatsin länsimuuri ja neidonhiuspuut keltaisena

Japanilaistyylinen omakotitalo museoksi muutettuna.

Hanok Seochonissa

Viime viikolla oli myös toinen Korean kulttuuri -luento ja aiheena oli arkkitehtuuri. Kierros aloitettiin Gyeongbokgungin palatsilta, jonka takana on Korean presidentin asunto eli Blue House. Presidentin asunnosta johtuen alueelle ei ole ikinä saanut rakentaa kovin korkeita rakennuksia ja siksi vanhempia perinteikkäitä taloja on vielä jäljellä Seochon-kaupunginosassa. Täällä ollaan muutenkin rakentamisen kanssa jopa tehokkaampia kuin Turussa. Vanha jyrätään kokonaan pois ja uutta korkeaa mökkiä vaan tilalle. Varsinkin sodan jälkeen tätä tehtiin paljon, koska niin moni alue oli todella pahoin tuhoutunut, että oli helpompaa vain vetää kaikki sileäksi ja antaa rakennuttajille vapaat kädet. Joka tapauksessa tämä Gyeongbokgungin länsipuolella oleva alue on siis todella kivasti säilynyt ja siellä sitten käytiin ihmettelemässä. Alue on nykyään todella kallista ja monia taloja on taidegallerioina, kustantamojen käytössä ym. Vähän sellainen hipsterikaupunginosa ehkä, ei muuten pysty kuvailemaan. Osa taloista on kuitenkin vielä ihan asuinkäytössä ja oli todella hauska kuvitella, että jotkut vielä oikeasti asuvat sellaisissa taloissa, kun täällä niin paljon asutaan korkeissa kerrostaloissa. Nämä olivat varmasti lähimpänä omakotitaloa, mitä täällä kaupungissa päästään. Maaseudulla ehkä sitten on eri tilanne.

Hanok on tämän korealaisen perinteisen talon nimi ja yleensä se on yksikerroksinen ja ihanan aasialaisen näköinen. Voin vain kuvitella, miltä täällä on näyttänyt kun niitä on ollut kaupunki täynnä vierivieressä. Käytiin myös katsomassa jonkun taiteilijan taloa, joka on muutettu museoksi. Talo oli oikea omakotitalo ja siksi aika harvinaisuus täällä. Opin myös tärkeän asian, jolla on sitten hyvä päteä: japanilaisissa taloissa katon harja on suora ja reunat kaareutuvat, mutta korealaisissa taloissa katto kaareutuu kahteen suuntaan, harja sekä reunat ovat kaarevat. Ettäs tiedätte nyt. Alueella on jäljellä joitakin japanilaistyylisiä pieniä taloja. Niitä on kuitenkin yritetty naamioida korealaisen näköiseksi, koska Korealla ja Japanilla on aika vaikea historia Japanin kolonialismin ajalta 1905-1945.

Japanilaistyylisiä taloja (suora katto), jotka on yritetty namioida korealaisiksi (lisäkkeet kattojen päissä, jotta näyttäisi kaarevalta)

Heti seuraavana päivänä eli lauantaina oli sitten tiedossa yhden kurssin kenttäpäivä. Professori oli peruuttanut jo neljä luentoa joidenkin konferenssien takia ja halusi hyvittää ne järjestämällä mukavan kenttäpäivän lauantaina. Herätys oli sitten kahdeksalta ja sitä tuskan määrää! En ole moneen kuukauteen herännyt mihinkään ennen yhtätoista ellei lasketa yhtä tuskaista aamua maahanmuuttovirastossa. Päivän tarkoituksena oli kiertää osa Seoul Fortress Trail -reitistä. Tässä kaupungin ympärillä on siis ennen muinoin mennyt muurit ja siitä osa on vielä jäljellä ja niitä kohtia on sitten kunnostettu ja tämän "vanhan kaupungin" ympäri menee nyt tämmöinen helkkarin pitkä Seoul Fortress Trail, jota pitkin voi kävellä ja katsella muuria ja muurin portteja ja Soulia muutenkin. Reitti kiertää Namsan, Naksan, Baekgak ja Inwansan vuoret, jotka kaupunkia ympäröivät ja niiden rinteiltä näkee kivasti kaupunkia. Mukaan oli haalittu reitistä kirjan kirjoittanut asiantuntija, joka tietysti ei puhunut englantia, mutta professori sitten yhden korealaisen opiskelijan määräsi tulkkaamaan. Muurilta oli todella hienot näkymät ja nyt varsinkin kun ruska alkaa olla jo näkyvillä, maisemat olivat todella kivat. Reitin jälkeen professori sitten kutsui meidät kaikki lounaalle ja jos tällaien kutsu ilmaantuu niin sitten on kyllä todella epäkohteliasta kieltäytyä. Kutsuja tietysti maksaa, eli professori maksoi n. 40 hengen lounaan.

Fortress Trailin varrelta. Näkymä melko matalalta Naksan vuorelta

Restauroitu muuri, syksyn värit ja taustalla Namsan vuori ja N Seoul Tower

Lisää muuria ja ruskaa

Fortress Trail oli niin kiva, että ajattelin tässä ihan lähiaikoina mennä kävelemään enemmänkin sitä. Historian ja kulttuurin lisäksi siellä on myös jotain muuta, mitä täällä harvassa paikassa on; tilaa nimittäin! Autuaan vähän ihmisiä oli kävelemässä reittiä. Ehkä reitti on vielä vähän tuntemattomampi tai sitten ihmisiä ei kiinnosta talsia monia kilometrejä ylös ja alas vuoria ja katsella vanhaa muuria.. Ihan sama, minä olen kuitenkin menossa.