Ihana, Mahtava, Ärsyttävä, Outo, Typerä, Raivostuttava Korea

Ihan kohta on 4 kuukautta tullut täyteen täällä Koreassa ja siinä ajassa ehtii tehdä jos jonkinlaisia huomioita maasta. Välillä todella rakastan tätä maata, tai ainakin omaa elämääni täällä, mutta välillä jotkin asiat saavat pään kiehumaan ja olen ihan valmis ampumaan kaikki korealaiset kuuhun. Koska ensimmäinen lukukausi on juuri saatu pakettiin ja tiedossa on muutama kuukausi matkustelua Kaakkois-Aasiassa, ajattelin tähän nyt vähän listata näitä huomioita. Tietenkään kaikki asiat eivä suoraan liity siihen, millainen tämä maa on vaan myös siihen, että olen täällä vaihto-opiskelijana ja se mahdollistaa paljon asioita. Voi olla, että jos täällä asuisi vakituisesti ja postiluukusta tippuisi laskuja ja pitäis huolehtia opintojen edistymisestä ja reissata Tampereen ja Turun väliä ja yrittää pohtia Citymarketissa, millainen lamppu palaneen tilalle pitäisi vaihtaa, vaikuttaisi tämäkin maa aivan yhtä ankealta kuin kaikki muutkin. Joka tapauksessa:

Asioita joista todella pidän:
- Täällä tapahtuu enemmän. Tuntuu, että täällä on jotenkin enemmän elämää ja ihmiset tekevät paljon enemmän asioita. Ikinä ei ole hiljaista ja kaikkialla on aina ihmisiä. Koulun/töiden jälkeen viideltä ei mennä kotiin istumaan ja nyhvätä siellä sitten koko loppu päivää. Ilta ei myöskään ala kuudelta vaan joskus huomattavasti myöhemmin eikä ikinä tule sellaista tunneta yhdeltätoista illalla, että oi voi, nyt pitäisi olla jo visusti kotona, että eihän täällä kuulu ihmisten enää tähän aikaan ulkona liikkua (liittyy seuraavaan kohtaan). Yritin tätä selittää jollekin korealaiselle, joka on koko ikänsä asunut tässä kaupungissa, mutta jotenkin hänen oli todella vaikea ymmärtää sitä kuinka hiljainen ja pysähtynyt voi olla maa, joka on kolme kertaa Korean kokoinen, mutta jossa on 10 kertaa vähemmän ihmisiä. Että ei semmoisessa paikassa vaan voi ihan samalla tavalla elää kuin täällä.

- 24/7 auki olevat asiat. Joka ikisestä kulmasta löytyy 7-11 tai GS25, joka on aina auki. On myös paljon ravintoloita (muitakin kuin McDonalds), jotka ovat lähes aina auki. Ilmeisesti, myös yliopiston kirjaston lulusaleihin pääsee aina. On olemassa myös 24/7 opiskelukahviloita. Jos jokin paikka ei satu olemaan aina auki, se on yleensä kuitenkin hyvin myöhään auki. Esim. kulman kahvila sulkee klo 23 samoin kuin monet vaatekaupat ja kosmetiikkaliikkeet. Koska olen Suomessa jo monta vuotta kamppaillut epäsovinnaisen vuorokausirytmini kanssa, on ihanaa, että täällä voi loistavasti elää vaikka sattuisikin olemaan ilta-aktiivinen yökukkuja.

- Vähemmän sääntöjä. Vaikka Suomen byrokratiassa ja kaiken valvonnassa on hyvätkin puolensa niin on jotenkin todella vapauttavaa kun ei tarvi koko ajan miettiä kaiken maailman säännöksiä ym. Mm. baarissa pilkku ei tule puoli neljä, en ole oikeastaan varma tuleeko sitä ollenkaan. Joissakin baareissa on jääkaappeja joista mennään itse hakemaan juomat ja sitten lähtiessä maksetaan. Kadulla voi myydä ruokaa. Aukioloajat on vapautettu, mitä tahansa saa koska tahansa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Koko ajan ei ole joku tulossa sanomaan että eihän näin voi tehdä. Yrityksillä ja ihmisillä ei tunnu olevan sellaista huolta että kohta Evira tai Valvira tai vähintäänkin Supo ja KRP on tulossa säännöstelemään ja kieltämään kaiken. Monet asiat toimivat Suomessa todella hyvin ja turvallisuus on ihan omaa luokkaansa kaikessa, mutta täällä vaan huomaa, että ehkä vähemmilläkin rajoituksilla pärjäisi.

Asiat, jotka ovat outoja:
- Maalaisjärki. Korealaisilta kertakaikkiaan vaan puuttuu maalaisjärki ihan kokonaan. Tätä on tosi vaikea selittää, mutta tuntuu, että välillä kukaan ei oikein ajattele mitään. Mennään vaan ja sähelletään ja tuijotetaan tiukasti kännykkää. Sitten huomataan, että on kävelty viittä ihmistä päin, ylitetty katu ollenkaan katsomatta ja päädytty suoraan tietyömaalle, mutta ei se mitään. Ainakin Kakaossa (Whatsappin tapainen) sai viestit lähetettyä. Jotenkin silti kaikki vaan toimii, sellaista (juuri ja juuri) hallittua kaaosta.

-Edelliseen paljon liittyvä liikenne. Ihan hullua. Ilmeisesti autokoulu kestää täällä kaksi viikkoa. Silti kaikilla on aivan tajuttoman kokoiset katumaasturit, koska auto on statussymboli ja sitten tuolla pikkukatuja pitkin ajellaan ilman huolen häivää. Risteyksessä kun kolme autoa tulee eri suunnista vastakkain vähän tööttäillään ja sitten seisotaan siinä viisi minuuttia ja pohditaan kuka väistää ja ketä ja mihin ylipäätänsä mahtuu väistämään. Joskus kaduilla on myös liikenteen ohjaajia, jotka raivokkaasti viheltelee pilliin ja huitoo käsillään. Mielenkiintoista seurattavaa niin kauan kuin ei itse joudu sinne sekaan.

-Hedelmät. Aivan tajuttoman kalliita, en tiedä miksi. Tai ehkä Euroopassa EU on vain tukenut kaiken halvaksi. Parasta on ostaa hedelmät kadulta. Valikoima on pienempi, mutta myynnissä on vain sitä mikä on sesongissa ja hinnat on huomattavasti halvemmat. Isoista kaupoistakaan ei kyllä löydy samanlaista valikoimaa kuin Prismasta. Kaupoissa hedelmät on myös usein pakattu valmiiksi, eikä mihinkään pusseihin vaan kamalan kokoisiin muovipakkauksiin ja pehmusteisiin. Ostin kerran kolme päärynää, muovirasia oli 30 cm leveä ja jokainen päärynä oli erikseen kääritty sellaiseen vaahtomuovipehmusteeseen. Ei mitään järkeä.

- Dramaattisuus. Etelä-Korea on maailman kärjessä itsemurhatilastoissa. Tietysti täällä on oikeitakin ongelmia, mutta välillä kuulee tai lukee ihan käsittämättömiä asioita mm. jonkin bändin faneista, jotka ovat tehneet itsemurhan kun idoli on mennyt naimisiin tai opiskelijoista, jotka uhkaavat netissä tappaa itsensä, koska pääsykokeet menivät huonosti. Vähän perspektiiviä asioihin, kiitos.

- Kaikki puhuu. Liikennevalot, hissit, metrot, bussit, liukuportaat, pankkiautomaatit, metrokortin latausautomaatit... ihan kaikki puhuu. En tiedä, miten enää ikinä osaan tehdä mitään, kun kaikki ei kerro koko ajan, miten toimia.

- Kunfutselaisuus. Hyvin vahvana elää vielä tällainen kulttuuriperintö täällä. Vaikuttaa lähinnä kaikkeen. Siihen miten muita puhutellaan, miten syödään, juodaan, käyttäydytään, ojennetaan asioita, otetaan vastaan asioita, kumarretaan, pukeudutaan ym. Jos et jotain tiedä ja käyttäydyt väärin niin tietysti vain tuijotetaan pahasti ja sitten puhutaan kuinka idiootti länsimaalainen taas oli taas niin kamalan epäkohtelias eikä mistään tajua mitään.

- Sängyt. Ihan kamalia, kovia, jouset tuntuu läpi. Jotkut eivät edes nuku sängyssä vaikka sellainen olisikin tarjolla vaan mieluummin lattialla muutaman viltin päällä. Kyllä on välillä porukoiden vierashuoneen vesisänkyä ikävä kun yrittää aamulla joka paikka ihan jumissa vääntäytyä ylös niin että luennollekin vielä ehtisi.

-Parisuhdekulttuuri. Kaikki on niin söpöjä. Kaikki julkiset hellyydenosoitukset ovat ihan skandaali, mutta toisen kädestä ei sitten varmana päästetä irti. Ihan sama mikä ruuhka tai tupaten täynnä oleva metro tai mikä tahansa niin siinä kädessä pitää roikkua. Ja parisuhdevaatteet... samanlaiset paidat tai kengät. Ja parisuhdesormukset. Jos jollakin on sormus nimettömässä niin se ei välttämättä ole kihlasormus vaan ihan vaan sellainen juttu että nyt me seurustellaan ja tälleen kaikki muutkin tietää sen. Yhteen muutetaan kun mennään naimisiin. Sitä ennen voi roikkua vain kahviloissa ja motelleissa ja kaiken laisissa pangeissa.

Asiat, jotka ärsyttävät:
- Ihmisten huomioon ottaminen. Tai sen puute oikeastaan. Kaikki ovat todella keskittyneitä itseensä eikä tilannetajua ole yhtään. Ehkä se johtuu siitä, että ihmisiä on niin paljon ja on vain totuttu. Joka tapauksessa kadulla kävely esim. on todella rasittavaa. Kukaan ei väistä vaan päin vaan. Ihmiset myös kävelevät aivan tajuttoman hitaasti. Ihan hirveää vetelehtimistä. Sitten hirveänä rintamana mennään eikä ohi pääse. Tai kaksin kävellään ja seilataan edes takaisin sitä katua, koska suoraan ei osata kävellä eikä ohi pääse taaskaan. Ihmiset kävelevät eteen ja kiilaavat ja tönivät ja tuuppivat eikä kukaan väistä esim. kaupan kapealla käytävällä tai oikeastaan missään. Päivän verenpainettanostattavin hetki on aina se kun yrittää kävellä kadulla. Nää ei vaan osaa.

-Tuijotus. Tapahtuu joka paikassa, mutta tulee erityisesti esiin metrossa kun ihmisillä ei ole muuta tekemistä. Etenkin vanhemmat ihmiset tuijottavat, mutta kyllä muutkin. Ihan siis suoraan päin eikä katsetta välttämättä edes käännetä vaikka huomaisinkin. Lapset vielä ymmärrän, mutta siis ihan aikuiset ihmiset, ilman minkäänlaista nolostumista siitä että on jääty kiinni tai että se on epäkohteliasta. Parhaimmassa tapauksessa ruvetaan vielä juttelemaan muiden kanssa meistä. Vaikka ymmärrän todella vähän tai en mitään niin on se nyt silti jotenkin aika epäilyttävää kun ihmiset vilkuilevat, osoittelevat ja mumisevat keskenään. Että vaikka ulkomaalainen olenkin enkä kieltä ymmärrä niin en nyt sentään niin tyhmä ole, etten tajuaisi kenestä tässä nyt taas puhutaan.

- Englanti. Täällä käytetään eniten rahaa maailmassa asukasta kohden englannin opetukseen, tulokset vaan eivät oikein näy missään. Hyvää englantia kuulee lähinnä niiltä joiden vanhemmilla on ollut varaa lähettää lapset ulkomaille opiskelemaan. Opetuksessa on siis pakko olla jotkin vikaa ja itse syytän natiiveja opettajia. Tänne siis palkataa ihan kamalasti englantia äidinkielenään puhuvia opettamaan englantia, mutta ei niillä välttämättä ole minkäänlaista opettajankoulutusta tai englannin opintoja. Itse en ainakaan koe, että olisin pätevä opettamaan suomea kellekkään pelkästään siksi että se äidinkieli onkin. Harvemmin myöskään löytyy koreaa puhuvia natiiveja, joten oppilaiden ymmärrys opetuksesta voi jäädä aika vähäiseksi. Koko systeemi on aika typerä mielestäni.

- Kohteliaisuus=valehtelu. Tai ehkä olen vaan liian suomalainen. Mutta kyllä ärsyttää kun ei osata sanoa ei vaikka haluttaisiin ja enhän minä sellaista tajua, koska ymmärrän vain jos kaikki sanotaan suoraan päin naamaa ja juuri niin kuin tarkoitetaan. Ilmeisesti on myös kohteliasta tavattaessa sanoa mm. mennään lounaalle/kahville ihan mihin tahansa/nähdään joskus tms. Tämä on vain kohteliasta eikä ollenkaan tarkoita sitä että näin tulisi tapahtumaan. Täytyy melkein kirjoittaa itselleen muistilappu, että ihmiset eivät tarkoita mitä sanovat. Kamalan vaikeaa on näin suomalaisena sitten tulkita kuka tarkoitti ja mitä, että oliko se nyt oikeasti tuota mieltä ja mukava vai pelkästään kohtelias. Väittely tai minkäänlainen mielenkiintoinen keskustelu on myös lähes mahdotonta kun toinen uskaltaa vain olla kohteliaasti hieman eri mieltä, mutta ei sillä tavalla paljoa ja voihan se olla jollakin muullakin tavalla. En kertakaikkiaan osaa keskustella sillä tavalla ja on aika todennäköistä, että olen ollut hyvin epäkohtelias, suorapuheinen ja kaikkea muuta koska ei vaan luonnistu tämmöinen hyssyttely ja kiertely. Suoraa puhetta kiitos.

Busan

Seoul Station

Reissu Busaniin on ollut tässä jo mielessä pidemmän aikaa, mutta aina tuntuu olevan täällä Soulissakin niin paljon tekemistä, että meinasi jäädä vähän viimetippaan tämäkin. Pari viikkoa sitten kuitenkin päätettiin, että nyt mennään jos vielä halutaan ehtiä. Tietysti minulla on aikaa vielä keväälläkin, mutta osa on täällä vain yhden lukukauden ja lähtee ennen joulua. Busan on siis Etelä-Korean toiseksi suurin kaupunki ja sijaitsee Japanin meren rannalla maan itäosassa. Busan on iso satamakaupunki, siellä sijaitsee Korean isoin ja maailman viidenneksi isoin satama. Busan on myös Korean virallinen kesä- ja rantakaupunki. Viime torstaina sitten lähdettiin heti luentojen jälkeen kohti Seoul stationia ja siellä hypättiin KTX-junaan Busaniin. Välimatkaa kaupungeilla on noin 330 km, mutta juna ei mene ehkä ihan suorinta reittiä vaan pysähtyy kuudessa paikassa matkan varrella. Matka-aika KTXllä, joka on nopein juna täällä on noin 2 tuntia 40 minuuttia. Junalipuista ei saa opiskelija-alennusta niin kuin ei kyllä mistään muustakaan täällä ja hintaa yhteen suuntaan tuli vajaa 40 euroa. Hotelli löydettiin tosi halvalla, noin 90 euroa henkilöltä kolmelta yöltä. Toki tungettiin kaikki kolme samaan huoneeseen ja kaksi nukkui vielä samassa parisängyssä, mutta Suomen hotellihintoihin verrattuna melko edullista lystiä.

Junassa kukaan ei tullut tarkistamaan matkalippuja meno- eikä paluumatkalla, mikä oli aika outoa, mutta kumpaankaan suuntaan vaunuissa ei kyllä ollut yhtäkään vapaata paikkaa, joten jos joku olisi yrittänyt ilman lippua tunkea mukaan niin ehkä se olisi huomattu. Tuolla Soul-Busan välillä junia kulkee todella usein, mutta silti kun ostettiin juna lippuja takaisin päin jo torstaina, oli monet junat jo loppuunmyytyjä ja jouduttiinkin vähän aikaistamaan paluuta että saataisiin liput. 

Perillä!

Koko Koreassa metro toimii samalla kortilla, mikä on ihan tajuttoman kätevää, toisin kuin esim. Suomessa, missä joka kaupungissa pitää hommata eri bussikortti. Nyt päästyämme Busaniin etsittiin vain metro ja maksu onnistui samalla kortilla kuin millä Soulissakin matkustetaan. Heti huomattiin kuitenkin sellainen ihan merkittävä ero Soulin ja Busanin välillä, että Busanissa oli ihanan tyhjää. Ei siis oikeasti tyhjä, kaupungissa on kuitenkin yli 3 miljoonaa asukasta, mutta Souliin verrattuna ainakin. Metrossa pääsi istumaan ja asemilla pystyi kävelemään ilman, että hirveä joukko vätystelee koko ajan edessä. Metrossa huomattiin myös, että Soulin metromatkailulle jotain ihan olennaista puuttui, nimittäin tuijotus. Busanilaiset on sekä huomattavasti rennompaa porukkaa kuin soulilaiset, mutta myös paljon tottuneempia turisteihin. 

Mitä ihmettä? Tyhjä metroasema!

Hotellin löytäminen osoittautui hieman hankalaksi ja ensin eksyttiinkin vähän väärälle alueelle täynnä motelleja. Virhe ja epäilyttävä alue kuitenkin huomattiin pian ja sitten juoksujalkaa takaisin isommalle pääkadulle. Löydyttyään hotelli oli hinnastaan huolimatta positiivinen yllätys ja heti aulassa oli vastassa englantia puhuvaan henkilökuntaa. Pieni ihme jo itsessään. Huoneessa ihasteltiin sitten isoa TVtä (kolmeen kuukauteen ei ole kukaan katsonut tvtä), sänkyjä (asuntolan sängyt on aivan helkkarin kovat) ja normalia suihkua (sellainen joka on katossa kiinni ja jota ei tarvi jatkuvasti pitää toisella kädellä kuten asuntolassa). Pienet asiat voi tuntua niin luksukselta asuntolaelämän jälkeen. Illalla käytiin syömässä läheisessä ravintolassa ja tein taas uusia ruokavalloituksia, kun söin jäänuudeleita (nuudeleita jääkylmässä lihaliemessä jääpalojen seassa) ja rapua! Muut grillasivat ja annoksessa oli kolme rapua ja suostuin sitten yhden maistamaan ja ihan hyväähän se oli. 

Perjantaina oli hieman sateinen sää ja käveltiin sitten läheiseen Busan Aquariumiin, joka oli ihan Haeundae rannan lähellä. Akvaario oli paljon hienompi kuin COEX aquarium, missä käytiin Soulissa ja paikka pyöritti myös monia suojelu- ja kuntoutusohjelmia mm. pyörisille ja kilpikonnille. Hotellikin sijaitsi ihan rannan tuntumassa. Haeundae ranta on varmasti Korean suosituimpia ja sinne kaikki suunnistavat kesäisin ja paikka on kuulemma ja myös kuvien perusteella aivan tupaten täynnä. En tosin oikein ymmärrä miksi, koska korealaiset eivät ota aurinkoa (rusketus on pahasta ja valkoisuus on kaunista) eivätkä oikein myöskään ui (uimataito ei ole samanlainen kansalaistaito kuin Suomessa eikä osa porukasta osaa siis uida ollenkaan ja uimapuvutkin ovat vähän liian paljastavia ja epäsiveellisiä). Siellä siis maataan kylkikyljessä aurinkovarjojen alla ja vaatteet päällä ja polskitaan uimapatjojen avulla. Nyt tässä marras- ja joulukuun taitteessa ranta oli kuitenkin ihan kohtuullisen tyhjä ja ne muutamat ihmiset siellä oli varaustautuneet sateenvarjoin ja toppatakein. Koska sää ei oikeasti ollut kovin kylmä, ainakin huomattavasti lämpimämpi kuin Soulissa ja sadekin lakkasia, päätettiin ottaa kengät kantoon ja hihhuloida paljain jaloin siinä matalassa vedessä. Korealaiset hieman ehkä tuijottivat, mutta vesi oli oikeasti aika samanlaista kuin Suomessa alkukesästä.

Joku iso tankki koristeltuna joulua varten

Illalla lähdettiin vielä vähän katselemaan alueen ravintolatarjontaa ja ottamaan yhdet Suomen edistykselle. Eduskunnan täysistunto saatiin Areenasta näkyviin. Haeundae rannan alue on aika täynnä hotelleja ja jotenkin tuli semmoinen rantalomatunnelma siinä kävellessä. Alue on laitettu todella siistiksi ja se oli myös jotenkin länsimainen ravintoloineen ja baareineen. Joka paikassa palvelu pelasi englanniksi ja ruokalistat oli myös käännetty. Joka paikassa oli joulukoristeita ja puut ym. pensaat oli kaikki tuupattu täyteen joluvaloja, mutta Busan silti onnistui tehokkaasti tappamaan mun orastavan ja hennon joulufiiliksen. Rannalla kävely ja palmut oli ihan viimeinen tikki tähän asiaan.

Palmuja! Ei kestä joulumieli tämmöistä..

Diamond Bridge

Haeundae ranta jouluvaloissa

Taustalla Busan Tower ja palmuja!!

Lauantaina metromatkailtiin lähemmäs Busanin keskustaa ja kävelykatua, jossa olisi illalla Busan Christmas Tree Festival. Vähän siinä shoppailtiin ja kiivettiin Busan Towerin juurelle katselemaan maisemia. Kukkun reunat oli audattu ja aita oli laitettu täyteen muovisia sydämiä, jotka oli lukoilla kiinni ja niissä luki kaiken maailman rakkausviestejä. Täällä on aika vahva sellainen parisuhdekulttuuri. Tosi paljon näkyi myös puolikkaita sydämiä. Jos suhde on sitten päättynyt niin jompi kumpi tulee takaisin ja leikkaa kyltin kahtia, koska lukon avain on hävitetty eikä sitä saa enää irti aidasta :D 

Illalla Christmas Tree festari oli ilmeisesti jonkin näköinen virallinen joulun avaus. Kävelykatu oli koristeltu valoilla ja pienillä joulukuusilla ja porukkaa oli tietysti aivan tajuttomasti. Illan päätteeksi löydettiin vielä todella hyvä vietnamilainen ravintola, jossa jatkoin kokeilevalla linjalla ja söin tulisis nuudeleita ja rapuja! Ihan on lähtenyt käsistä täällä tämä ruokailu siis. Uusien ruokavalloitusteni siivvittämänä odotan nyt kutsua sitten rapujuhliin ensi syksynä kunhan täältä kotiudutaan.

Sydämiä aidassa

Neidonhiuspuut ruskassa

Kävelykatu jouluvaloissa ja porukkaa kun pipoo

Kaiken kaikkiaan Busan oli todella mukava paikka ja selvästi tottuneempi turisteihin kuin Soul. Kaupunki on myös inhimillisemmän kokoinen ja ihmiset rennompia kuin pääkaupungissa. Toivottavasti voin vielä keväällä käydä uudestaan, koska rantakaupunkina se on varmasti sään lämmetessä paljon eläväisempi ja merenranta on myös todella kaunista. 

Animea ja väkijoukkoja

Dongdaemun Design Plaza

Porukka pelaamassa

Tuossa vähän aika sitten Dongdaemun Design Plazalla piti järjestää Pikatsu kulkue tai jotain vastaavaa Pokemon Champions Dayn kunniaksi. Olihan sellaiset ihmisen kokoiset Pikatsut sitten nähtävä. Lähdettiin hyvissä ajoin niin kuin asiaan kuuluu, koska se on ihan varma, että tuollainen tapahtuma on aivan helkkarin suosittu ja sinne tunkee samaan aikaan aivan tajuttomasti porukkaa. Tämä aavistus kävi sitten toteen ja paikka oli ihan tupaten täynnä. Jotenkin luulisi, että kun tässä kaupungissa tätä populaa riittää niin tapahtumat osattaisiin sitten suunnitella ja organisoida sen mukaan. Mutta ei. Missään ei ollut mitään infoa mistään eikä kukaan oikein tiennyt koko hommasta mitään. Hetken siinä sitten palloiltuamme kuulimme ohimennen, että Pikatsut olikin sitten peruttu, mutta ehkä ne tulisivat myöhemmin. Tämä ilmeisesti siksi, että paikalla oli niin paljon porukkaa, että se olisi ollut vaarallista ja järjestelyt olivat vielä sillä erää niin kesken, ettei turvamiehiä riittänyt. Kukaan ei siis muka ollut osannut varautua siihen, että paikalle rynnistäisi semmoinen sakki. Ihan käsittämätöntä. Menimme sitten kuitenkin sisälle katsomaan Pokemonmestari-turnausta, jossa ihmiset siis ihan oikeasti pelasivat Pokemon-korteilla Pokemonmestaruudesta ja isoilta screeneiltä näytettiin näitä pelejä. Koska kukaan asialle vihkiytymätönhän ei tajua pelistä hölkäsen pöläystä ja Pikatsut jäivät sitten näkemättä, päätimme lähteä katsomaan Studio Ghiblin näyttelyä toiselle puolelle kaupunkia.

Henkien kätkemää

Studio Ghibli on siis animestudio, joka on julkaissut mm. Hayao Miyazakin animaatiot kuten Henkien kätkemää, Naapurini Totoro ja Liikkuva Linna. Täälläkään ei oltu varauduttu siihen, että joku ulkomaalainen vaikka saattaisi pyrkiä sisään ja lippuluukulla meille ilmoitettiin, että ulkomaalaisilla korteilla ei voi maksaa. Siitä sitten metsästämään pankkiautomaattia. Helpommin sanottu kuin tehty täällä Koreassa, koska ulkomaista pankkikorttia ei ihan noin vain tungeta mihin tahansa automaattiin, vaan pitää löytää ihan spesiaali Global automaatti. Muuten riskinä on, että automaatti ulkomaalaisesta kortista ihan häkeltyneenä nielaisee sen eikä sitä korttia sitten sen koommin nähdä. Ihan ilman mitään kysymyksiä tai mahdollisuuksia tehdä asialle mitään kone tuhoaa kortin ja sitten pitääkin uutta tilata pikatoimituksella Suomesta. Koska lippuluukun tytöt olivat taas astetta tietämättömämpiä ja ostoskeskus, jossa näyttely oli, oli aivan tajuttoman sokkeloinen, meni käteisen metsästyksessä taas hieman kauemmin. Onneksi meidät pelasti hädästä käytetyn teknologian osaston englantia osaava ja avulias mies (hyvin harvinaista). Näyttely oli tosi kivasti tehty ja jaettu eri elokuvien mukaan. Myös joitakin englanninkielisiä infotauluja löytyi. Lopuksi saikin sitten tyhjentää rahapussinsa näyttelyn kaupassa. Lippua ostettaessa saatiin myös pienet valkoiset tarrat ja näyttelyn loputtua ulkopuolella oli sitten isot seinät ja tusseja ja tarraan sai piirtää jotakin ja läntätä sen seinälle.
Uuden ruuan kokeilun nimissä uskaltauduin myös syömään Thai-ruokaa näyttelyn jälkeen! Pieniä voittoja aina silloin tällöin.

Liikkuva linna

Seinä täynnä tarroja

Keskellä oma kontribuutioni, kaliseva otus Prinsessa Mononokesta

Ehkä samalla viikolla tai sitten joskus tässä lähiaikoina kuitenkin Soulissa järjestettiin Seoul Lantern Festival. Keskustassa Cheonggyecheon eli se tekovirta oli pystytetty täyteen kaikenlaisia lyhtyjä. Juttu ei maksanut mitään, mutta koska muuten virran varsi olisi ollut varmaan aivan tupaten täynnä, piti sisäänmenijöitä säännöstellä ja aivan tajuton jonohan siitä syntyi. Virta kulkee normaaleja kävelyteitä alempana, joten tyydyttiin sitten katselemaan lyhtyjä kävelytieltä, koska sieltäkin näki aivan hyvin. Välillä täällä vähän tämä organisointi pettää ja joskus taas mennään vähän liiallisuuksiin. Täälläkin oli nyt sen virran varsi täynnä järjestysmiehiä sellaiset valohommat käsissä huitomassa ihmisille mihin suuntaan kävellä ja katsomassa ettei kukaan vahingossa esim. tipu sinne virtaan, joka on siis n. 10 senttiä syvä. Tämmöisiä tyyppejä valokepukoiden kanssa näkee aika usein monissa paikoissa ja näillä on ainakin käsiliikkeet hallussa. Ihan niin kuin jotain vanhanaikaisia liikennepoliiseja ja hyvin tarmokasta osoittelua.