Home sweet home (away from home) eli vihdoin takaisin Koreassa!

Tuttuja kirjaimia!

Helmikuun puoliväli ja saavun takaisi Koreaan. Kummallista, miten aluksi niin vieras paikka voi tuntua nyt niin tutulta ja turvalliselta. Kaksi kuukautta jossain muualla, missä joka päivä kokee sen saman uutuuden, minkä Koreassakin aluksi ja nyt tänne palatessani kaikki on niin tuttua. Tiesin, miten lentokenttä toimii, koska olin ollut siellä aikaisemminkin, tiesin, miten kentältä pääsee kotiin ja metrokortti oli valmiina taskussa eikä tarvinnut taksien kanssa säätää, oli valmiina, joku paikka mihin mennä eikä sitä tarvinnut etsiä vieraasta kaupungista, tiesin, miten sanotaan kiitos ja näkemiin ja koska kuuluu kumartaa. Kaikki ei tullut enää yllätyksenä. Ihana rentouttava fiilis.

Läpi siis maahantulon valvonnasta, lisää vaatetta päälle rinkasta ja tutulla metrolla suoraan Hoegille. Asuntola aukeaisi vasta maaliskuun alussa, joten muutin pariksi viikoksi naapuriin korealaisen kaverini Suminin luokse. Minna, tuleva kämppikseni siellä jo majaili ja asuttiinkin siinä pienessä asunnossa sitten kolmisin. Tämä ei kuitenkaan tuottanut suurempia ongelmia, koska Sumin on vielä varsin perinteinen korealainen ja nukkua lattialla, joten yksi sänky oli minulle vapaana.

Sadetta havaittavissa, kevät on siis tulossa!

Koreassa oli helmikuun puolivälissä vielä melko talvinen tunnelma eli kohtuullisen kylmää, mutta mistään lumesta tai harmaudesta ei kyllä ollut tietoakaan. Ennemminkin koko maa on ruskea, koska talvi on todella kuiva eli kaikki nurmikot ym. jäävät syksyisen ruskeiksi. Myanmarissa taas oli ollut paahtavan kuumaa ja kuivaa, joten ensimmäisen viikon olin ihan jäässä riippumatta siitä, kuinka paljon löysin vaatteita päälle. Suurin osa talvivaatteistakin oli pakattuna matkalaukkuun, jonka olin jättänyt tänne säilytykseen ja sen avaaminen tuntui aivan liian vaivalloiselta.

Nyt kun oltiin taas päästy kotoisiin tunnelmiin tuli myös hirveä tarve saada suomalaista ruokaa ja muutenkin tehdä välillä ruokaa otse, koska matkalla sitä mahdollisuutta ei juuri ollut. Asuntolassa kokkausmahdollisuudet ovat vähän heikomman, mutta tässä Suminin asunnossa oli ihan kaasuhella useammalla levyllä ja mikro hollilla eikä jossain monen kerroksen päässä. Jonkin näköinen uunikin löytyi, mutta mitään korealaista ruokaa ei oikeastaan tehdä uunissa, joten kyseinen laite oli päässyt vähän heikkoon                                                                                       happeen eikä sitä uskalatanut käyttää.

Ensimmäisenä kokeiltiin kuitenkin makaroonilaatikkoa.Mitenkäs tämä sitten onnistuu ilman uunia Mikrossa tietysti. Viime lukukaudella testailin jo mikron mahdollisuuksia tekemällä siellä kanaa sekä munakkaita, joten tuumattiin, että miksei se makaroonilaatikkokin sitten onnistuisi.
Ensin oli tiedossa aineiden hankinta. Täällä isoon ruokakauppaan on aina hauska mennä, koska valikoima on niin erilainen. Makaroonia kyllä löytyi, mutta kun Suomessa valikoimaa on yksi hyllyväli, täällä jostain alahyllyn kulmasta löytyy muutama erilainen pussi.
Liha on myös vähän erilaista, mutta jotain jauhelihaa muistuttavaa löytyi. Juustoja ei täällä kamalasti harrasteta, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi mozzarellaraaste.
Aineet siis kasaan ja mikroon. Vuoan sijaan käytössä oli vain muovipurkki, koska uunikokkaaminen ei siis ole mitenkään in eikä sellaisia vuokia tarvita mihinkään. Koska tämä oli tällainen pilottihanke, ei kumpikaan tiennyt, kuinka kauan homman piti olla mikrossa, joten liikkeelle lähdettiin kahden minuutin jaksoissa.
Nyt viisastuneena voin kertoa, että annoksen koosta riippuen 20-30 minuuttia mikrotusta on hyvä. Ja loppujen lopuksi saatiinkin aikaan ihan maistuva ja mallikelpoinen makaroonilaatikko, mozzarellakuorrutuksella tosin, mutta kaikkea ei voi saada.

Valmista tuli! Puikoilla syöden tietysti ja mehu antiikkisista teekupeista
Fuusiokeittiötä rakentamassa

Myöhemmin kokeiltiin vielä jauhelihapihvejä ja köyhiä ritareita, mutta pienistä teknisistä ongelmista johtuen nämä yritykset olivat vähemmän onnistuneita kuin makaroonilaatikko ja valikoima ruokakaupassa alkoi myös asettaa rajoitteita, joten ei niistä sitten sen enempää... voin kuitenkin sanoa, että korppujauhon puuttuessa japanilaisen tonkatsun leivitykseen tarkoitettu jauho ei sovellu suomalaisiin ruokiin.

Käytiin myös moikkaamassa meidän vakio opiskelukahvilaa ja ihana täti kiikuttaa meille sitten ilmaiset suklaamuffinsit. En tiedä, mitä opiskelusta tulee sitten taas Suomessa kun ei ole kätevää kulmakahvilaa :(

Koululla piti myös käydä hoitamassa joitakin paperihommia ja kyselemässä asuntolasta jotain, mutta vaikka ihan moderni maa tämäkin on, ei kaikki aina toimi ihan niin kuin Suomessa. Yleensä kukaan ei tiedä mitään tai sitten kansainvälisten asioiden toimistossa kukaan ei puhu ymmärrettävää englantia, joten vaikka joku tietäisikin jotain, ei sitä osata selkeästi selittää. Kolman ongelma on se, että asiista on tehty niin monimutkaisia tai ne on hoidettu niin typerällä ja epäjärkevällä tavalla että koko hommassa ei ole enää mitään järkeä. Oi suomalainen tehokkuus ja yksinkertaisuus!

Keväällä myös ilmansaasteet ja keltainen pöly on tullut ongelmaksi. Kiinasta Gobin aavikolta asti kantautuu keltaista pölyä tänne Koreaan ja matkalla siihen varmaan tarttuu kaikki ilmansaasteet Kiinasta. Katutasolla kävellessä mitään ei huomaa, mutta suu kuivuu todella nopeasti ja yskittää. Jos kiipeää johonkin vähän korkeammalle kuten jollekin Soulin monista vuorista, huomaa pölyn todella hyvin. Asensin sitten kännykkäänkin sovelluksen, joka päivittää ilmanlaatutiedot tunnin välein mittauspisteiltä ja siitä voi aina seurata mikä on tilanne. Joskus harvoin iltaisin saastetaso taso laskee vihrelle, eli ilmanlaatu on hyvä . Useimmiten mittari näyttää kuitenkin keltaista eli kohtalaista. Tästä alemmas päästään vielä oranssiin (epäterveellinen riskiryhmille), punaiseen (epäterveellinen), violettiin (hyvin epäterveellinen) ja tumman punaiseen (vaarallinen). Keltaista ei vielä huomaa ja oranssikin vain jos on pidempään ulkona tai urheilemassa, mutta muuten kyllä ainakin itse vältän juoksulenkkejä tm. jos saastetaso nousee yli oranssin. Korealeiset pitävät lähes aina urheillessaan jotain suun ja nenän edessä, mutta en kyllä tiedä onko niistä mitään hyötyä. Jos oikesti haluaa suojautua pitäis apteekista hakea riittävän tiivis suojamaski.

Ilmanlaatu violetilla, me koululla tekemässä turhaa reissua