메리 크리스마스!

Eli hyvää joulua! (vähän myöhässä, mutta nettiyhteys Borneolla ei ollu ihan nopeinta laatua...)

Joulu oli ja meni ja se vietettiin siis Koreassa, koska ajattelin, että tänne asti kun on kerran raahauduttu niin en jaksa edestakaisin rampata vaan käytän tilaisuutta hyväkseni ja lähden Aasiaan reissaamaan. Talviloma kestää maaliskuun alkuun asti, joten aikaa pitäis olla ihan hyvin.
Joulukuun alussa alkoi tulla jo sellaista lopun tuntua kun IFCC järjesti Farewell Partyt. En ole niin näistä muista vaihtareista välittänyt, mutta mentiin sitten kuitenkin. Ainakin sai taas nähdä kaikki yhdessä ja olla kiitollinen, että kohta koko sakki hajoaisi kuka mihinkin maailman kolkkaan, eikä niitä sitten enää tarvisi katsella. Että so long vaan kaikille heille. Illan päätteeksi napattiin vielä yksi ruotsalainen matkaan ja mentiin norebangiin eli sellaiseen karaoken tapaiseen paitsi, että siellä saa oman huoneen porukalle niin ettei ihan julkisesti tarvi esiintyä.

Uudet pelikortit testauksessa farewell partyissa

Hyväksi todettu yhdistelmä

Heti seuraavana aamuna olikin sitten lähtö eurooppalaiselle joulutorille, joka järjestettiin tässä suhteellisen lähellä. Torilla piti olla mm. suurlähetystöjen kojuja, joista sitten saisi kyseisen maan jouluruokia ym. Paikka oli aivan käsittämättömän täynnä ja liikkuminen oli todella hankalaa. Pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteiskojulla oli lähinnä Fazerin karkkeja ja siitä muutamat ylihintaiset suklaat otettiin matkaan. Kierrettiin tori, mutta lähellekään muita kojuja ei ollut asiaa aivan tajuttomien jonojen takia, joten poistuttiin paikalta äkkiä.
Kohtuullisissa joulutunnelmissa kun kuitenkin oltiin niin päätettiin, että illalla tehdään riisipuuroa, koska jollain oli puuroriisit matkassa tai joku oli lähettänyt ne. Koska mitkään merileväpallukat tai kananjalat eivät oikein sovellu riisipuuron kanssa, minä rynnistin lähimpään isoon LotteMarttiin katsomaan, mitä vähänkään eurooppalaista sieltä saisi mukaan. Juustohylly tarjosi lähinnä paikallisia sulatejuustoja, joita ei kyllä mielestäni juustoiksi voi kutsua, mutta seasta löytyi ihan muutama eurooppalainen ja amerikkalainen juusto, jotka epätoivoissani nappasin. Koska korealaiset viinirypäleet maistuvat todella oudoilta, oli pakko tyytyä tällä hetkellä sesongissa oleviin mansikoihin ja mustikoihin. Jotain pahaa patonki ja pistachio pähkinöitä tarttui myös mukaan. Että tämän eurooppalaisemmaksi täällä ei kyllä pääse.
Puuro oli jo tulilla kun pääsin kauppareissulta takaisin. Kanelia ei yhdestäkään kaupasta saatu, joten sokeriin oli tyytyminen, mutta hyvää oli silti! Yksi korealainen myös epäileväisenä maisteli puuroa, mutta taisi sitten lopulta jättää syömättä. Voi myös johtua siitä, että puuro oli silloin jo kylmää ja maito on täällä ihan todella makeaa, joten eihän se nyt ihan täysin suomalaiselta maistunut. Silti parempi kuin ei mitään.

Joulukuusi eurooppalaisella joulutorilla

Porukkaa. Joka paikassa. Koko ajan.

Amerikkalaista? Ihan sama. Kelpaa

Riisipuuroa!

Hyvät pikkujoulutarjoilut

Sitten alkoikin finalseihin opiskelu ja Korean postin kanssa kikkailu. Hirveällä työllä ja tuskalla olin saanut kirjoitettua lähemmäs 40 postikorttia, metsästettyä edes jotenkin sopivan kokoiset kirjekuoret (miksei kortit ja kirjekuoret ole samankokoisia? miksei ole standardoituja kokoja? Vahavian ongelmia..) ja pakattua kaikki kortit niihin. Postissa ei sitten tietenkään ollut englantia puhuvaa työntekijää. Nainen vähän aikaa tuijotteli kamalaa kasaa kuoria ja outoja osoitteita. Pillandd? kaikkiko? juu juu laita ne nyt vaan menemään kiitos. Ajattelin, että jos ne joulukuun alussa laittaa niin ehkä ehtii hyvin Suomeen. Vasta joluaaton tienoilla aloin kuulla, että osa korteista oli löytäny perille eli semmoiset 20 päivää ne tuolla pyörivät ympäriinsä. Pari joululahjapakettia lähetin myös ja korttien takia hieman epäileväisenä pelkäsin, että ne jäävät tuonne johonkin maailmalle vain pyörimään. Mutta ei. Viikossa paketit saavuttivat Ranskan ja Suomen. Kokeeksi laitoin myös postikortin Tansaaniaan kaverille, joka on siellä vaihdossa ja tällä kertaa postin täti näytti jo todella epäileväiseltä, että onko tuollaista paikkaa edes olemassa. Katsellaan koskahan sekin pääsee perille asti...

Jopa niin rankkaa opiskelua yliopiston kahvilassa, että kuviakin ehtii ottaa. Mutta: pics or didn't happen!

Sen lisäksi, että itse lähettelin kortteja ja lahjoja, jotkut ihanat ihmiset jaksoivat tännekin asti lähettää joulupaketteja.

Finalsin menivät luultavasti ihan hyvin. Kolmessa päivässä vetäisin neljä tenttiä, kirjoitin kaksi esseetä ja yhden raportin ja tein yhden pienemmän kokeen. Kahvilassa tuli istuttua melkein pyöreitä päiviä. Kokeet olivat samaa vanhaa monivalintaa paria poikkeusta lukuunottamatta. Yliopistolla on nyt ollut menossa myös pieni kohu, kun hallinto ilmoitti, että kaikkien kurssien keskiarvoksi pitäisi saada B tai alempi. Täällä on nimittäin sellainen paha ongelma, että A:n saa todella helposti, joillakin laitoksilla jopa 90 % kaikista tuloksista on A, mikä on tietysti ihan naurettavaa. B:n takia kannattaa jo vähän rutista ja itkeä, että miten nyt näin surkea tuli. Suomessa jos joku joskus vitosen saa niin kyllä sen kunniaksi yhdet voi jo ottaa tai sitten ketään ei yksinkertaisesti kiinnosta arvosanat. Täällä opiskelijat saavat arvioida myös opettajat ja opiskelijoiden arviointeja voidaan käyttää uudelleenpalkkaamisen perusteena, joten opettajat mielellään antavat hyviä arvosanoja, koska silloin opiskelijat eivät valita ja taas anna vuorostaan huonoja arviointeja opettajille. Että hieno systeemi ja silleen.. Tätä yritetään nyt muuttaa ja siksi ilmoitettiin, että keskiarvot B:n tasolle. Ilmoitus tuli kesken lukukauden, joten siihen ei oltu osattu varautua ja sitten opiskelijat vaativat tämän jutun perumista ja anteeksipyyntöä yliopiston hallinnolta. Jotain nimiä adressiin kerättiin ym. enkä kyllä vahingossakaan omaani kirjoittanut, koska ihan naurettavaa touhua koko homma. Lopulta tämä keskiarvohomma sitten peruttiinkin ja kaikki saivat varmaan taas kerran A:n.

Kokeiden päätyttyä koitti vapaus. Edessä 10 viikkoa lomaa! Saman mittainen tauko kuin Suomen koulujen kesäloma. Lukukauden loppuminen tarkoitti myös sitä, että asuntolat sulkeutuvat. Kaikki kamat sitten piti laittaa kasaan ja yrittää pakata niihin laukkuihin, millä ne oli tänne raahattukin. Voi sitä tuskan määrää. Tietysti ehkä vaatteet ja muut olisivatkin mahtuneet, mutta on tässä neljän kuukauden aikana tullut kerrytettyä vähän muuntakin tavaraa, jota vielä keväällä tarvitaan, joten ylimääräisiä laukkuja siis ostamaan. Kannoin tavarat naapuriin, jonne muutin asumaan joulun ajaksi kahdeksi yöksi yhden IFCC:n jäsenen ja suurlähetystöharjoittelijan luokse ja siitä raahasin sitten rinkallisen tavaraa hostelliin Hongdaehin, jonne muutin neljäksi yöksi ennen reissuun lähtöä. Loman alettua ihmiset alkoivat myös lähteä takaisin kotiin Suomeen ja kaksi kertaa raissasin edestakaisin Incheonin kentälle saattamaan ihmisiä. Reilusti yli kolmen tunnin keissihän se on joka kerta, mutta siinä vaan metromatkaillessa se menee. Eipä tulisi Suomessa mieleen ihan huvin vuoksi vaan ajella edes takaisin Tampereen ja Helsingin väliä raahataen matkalaukkuja, mutta tällää mittasuhteet vain ovat vähän erilaiset.

All done! Koko syksyn kouluhommat vedetty yli!

Ei voi pysäyttää aikaa, muistuttaa kello lentokentällä, kun ihmisiä saattaa sinne.

Ensimmäisen kuljetusreissun jälkeen loppupäiväksi piti jotain ohjelmaa keksiä, joten päätettiin sitten, että nyt lähdetään Korean ensimmäisen Ikean avajaisiin, jotka olivat juuri samana päivänä. Jonnekin metrolla päädyttiin, mutta Ikeaan menevä linja ei sitten toiminutkaan, joten vähän edestakaisin siinä reissattiin kunnes päätettiin, että taksilla mennään. Taksimatkat ovat aina siinä mielessä mielenkiintoisia, että kuljettajat eivät oikeastaan englantia ymmärrä eivätkä osoitteetkaan ole ihan hallussa uuden osoitejärjestelmän takia. Perille kuitenkin päästiin noin kahden tunnin matkailun jälkeen ja kaikkien odotusten vastaisesti. Ikean piha oli kuitenkin aivan täynnä ja jono oli tajuttoman pitkä. Ovella portsari säännösteli ihmisiä sisään. Ei sitten liititty jonon jatkoksi vaan käytiin viereisessä LotteMall:ssa syömässä ja aloitettiin matka kotia kohti. Matka venyi yli kolme tuntiseksi, koska juuri sillä hetkellä päätettiin alkaa testailemaan Soulin bussiverkostoa. Bussejahan täällä siis menee ja ne on myös jollain logiikalla värikoodattu ja eri linjoja löytyy vaikka millä mitalla. Reitit ovat kuitenkin vain koreaksi eikä kunnollista reittikartaa löydy mistään. Napattiin sitten vain joku random bussi, jolla yllättävästi päädyttiin sille metroasemalla, jolle meidän alunperin oli pitänyt tulla, mutta jolle ei tullut metroja. Luonnollisesti sieltä ei sitten myöskään lähtenyt metroja. En oikeastaan tiedä, mitä siltä asemalta ylipäätään meni vai oliko se siinä vain koristeena. Napattiin sitten seuraava bussi, jonka linjakartansta tulkitsin mahtavilla korean taidoillani, että sillä pitäis päästä jollekin edes etäisesti tutun kuuloiselle paikalle lähelle keskustaa. Täällä bussilinjat eivät kuitenkaan mene ihan niin helposti. Istuttiin bussissa varmasti yli 45 minuuttia ja eteenpäin päästiin n. kolmen metropysäkin verran, koska linjat kiertävät joka ikisen pikkukadun mitä löytyy. Uudestaan linjakartan tulkintaa ja yksi pysäkki näytti olevan lähellä jotakin metrolinjaa, joten sinne sitten äkkiä. Tästä eteenpäin taidan jättää bussikokeilut sikseen. Mutta tulipahan seikkailtua.

Totaalisen hukassa menomatkalla

Jonoa Ikeaan

Ikean kunniaksi korealaisilla kirjaimilla muokatut skånen hevoset

Totaalisen hukassa paluumatkalla

Jouluaattona yritettiin raapia kasaan jonkinnäköistä eurooppalaista joulu. Itse matkustin 45 minuuttia suuntaansa Itaewoniin (alue jossa on paljon länsimaalaisia) metsästämään jotain kunnon juustoja. Illemmalla kaupassa matkaan tarttui vielä granaattiomena, mustikoita, sipsejä, veriappelsiinimehua ja colaa. Tämän parempia jouluruokia ei kertakaikkiaan löytynyt. Jostain joulupakettien kätköistä myös hapankorppuja saatiin. Joulutunnelma ei oikein ollut katossa ja jouluateriakin jäi vähän köyhäksi. Ajateltiin, että ei se joulu tästä oikein enää tule että eiköhän vietetä nyt ihan rehellisesti korealainen joulu. Lähdettiin sitten jolubileisiin Hongdaehin. Kerta se on ensimmäinenkin kun on jouluna baarissa, missä ihmiset ovat pukeutuneet vilkkuviin poronsarviin ihan kuin halloweenina. Kirsikkana kakun päällä klubin ulkoseinässä oli vielä iso mainoslakana, jossa toivotettiin Sexy Merry Christmas! Joulu oli virallisesti peruutettu.

Talvinen kampus

Jouluaatto kertoi minikalenterini, mutta fiilis vähän hukassa

Vähän epätavallinen jouluateria

Joulun jälkeen aloin valmistautua reissuun ja pakkasin ja purin rinkkaa ja jätin tavaraa pois ja ostin lisää ja pakkasin uudestaan. Vielä juuri ennen lähtöä käytiin metsästämässä paljonpuhuttu litran mojotoja myyvä baari. Metro- ja taksiseikkailijen jälkeen se kuitenkin löytyi ja hyvinhän se sitten päättyi kun 7 € saa 1 litran drinkin...

Ne pahamaineiset litran mojotot

Pari päivää ennen uutta vuotta metromatkailin kolmannen kerran Incheoniin ja nyt alkoi sitten pari kuukautta kestävä reissu Kaakkois-Aasian läpi.